28.6.2020
Copyright Jumppe
Moroksi.
Oletteko tarenneet? Joo, vähän sama. Nytkin tässä kirjoittelen terassilla ja on ihan, sillä lailla, niin - lämmin.
Tästä paukkuu heti mieleen eräs juttu. Työkaveri (kauan sitten) kertoili käyneensä Eiffelin tornissa. Tietysti siellä on vaara että tornissa on muitakin suomalaisia. Niin nytkin. Sanoi että jäi mieleen erään naisen tokaisema:
- Kyllä on hyvä tämäkin lämmin.
Niin on tämäkin.
Levysoitinprojekti ei edisty oikein mitenkään, sen verran kuitenkin että juuri äsken maalailin levylautasen loppuun. Mutta ongelmia silti ilmestyi siihenkin hommaan. Eikö ole aika kumma että jos mitään ei tee, niin slti tulee ongelmia? Aivan. On se lievästi spesiaalia eikä edes onnistu kaikilta mutta niin vain hoituu meikäläisellä.
Nythän nimittäin kävi niin että mulla hajosi puhelin männä viikolla ja siinä oli kuvia levarista että osaan sitten kasata sen. No. Nyt vähän jännittää saadaanko niitä kuvia ulos enää huollossakaan, saapi nähdä.
Onneksi on tullut myös piirreltyä aika paljon joten ihan ilman dokumentteja ei tarvi edetä. Jännäksihän tämä taas menee.
Työpaikka hommasi yhteistyösopimuksen äskettäin Valtteri Bottaksen kanssa. Ihan hyvä homma, varmastikin. Valtterista tuli mieleen F1. Jotenkin vain tuli. Mieleen.
Sivusilmällä seurannut ao sarjan parkua ja jollotusta koronan kourissa. Melkoisella pakollakin koettivat saada sarjaa käyntiin ja eiköpä edelleenkin yritetä. Mikäpä se siinä.
Mutta sitä minä en tajunnut mistä se vinku tappioista ja rahasta johtuu. Ymmärrän kyllä että kilpailuihin liittyy investointeja monilta, hyvinkin monilta eri tahoilta, ja niille tietysti odotetaan tuottoa ja kun sitä ei tule niin harmittaahan se. Summatkin ovat isoja, kuten tiedetään.
Sitä en vaan tajua että miten sarja joka on pyörinyt kymmeniä vuosia tehden voittoa on yhtä äkkiä niin perseaukisen oloinen sirkus, kun jää puolikas kausi ajamatta. Jos mittakaavaan laitetaan esimerksiksi 25 voitollista vuotta ja siihen rinnalle vuosi jonka tuotto jää esim puoleen tjms, eli sanotaan että on tappiollisia vuosia on 0.5.
Miettikääpä. 25 voittoa ja puolikas tappiota. Sitten miettikää mikä hyvänsä firma samaan tilanteeseen. Tosi tyhmä pitää sen firman johdon olla joka ei tuosta puolikkaasta tappiollisesta vuodesta selviä.
Kummallista olisi että ne tahot jotka voittoja ovat nuo vuodet vuolleet eivät pystyisi kaatamaan sarjaan jälleen syöttövettä, eli korvaamaan tappiot, niin että homma jälleen pyörähtää ilman sen kummempia vinkumisia.
Eikö tämän lajin pitänyt olla se suurin, kaunein ja mahtavin ja rahaa niin ettei paskalle ole taivuttu enää herran aikoihin.
Niin vaan vikisevät rahoista kun oikeasti pitäisi viestiä että: - Sole tämmönen mikhän, tämän suon yli mennään niin että heilahtaa, rahaa on!
Höh.
(Eihän tuo nyt noin yksinkertaista ole, se on selvä, tiedän tiedän, mutta jotenkin vain ihmettytti.)
Sitten hieman luontouutisia. Meillä pesii Rouvan pyöräkorissa pikkulinnut. Pyörä roikkuu tallin päässä katoksen katosta ja kori on oivallinen pesäpaikka näköjään. Laji on tunnistuksessa vielä joten mennään "pikkulintu" termillä vielä. Poikast ovat kuoriutuneet ja vanhemmat kuskaa ruokaa uutterasti. Pesä on ihan tallin oven vieressä joten porisen niillä päivän aikana paljonkin kun kuljen talliin ja takaisin. Hiirenjiljaa ovat pikkuiset pesässään. Nytkin toinen vanhemmista istuu muutaman metrin päässä minusta. Ovat vähän tottuneet näköjään ihmisiin. Kovin väritön on tämä kaveri, harmaa selästä ja valkoinen mahasta. Taitavai hyönteisten saalistajia nämä. Mukava seurata niiden touhuja.
Talon takana pöntössä asuu leppälintu ja lehtikasan alla Hillevi siili. Maitolaiturin vieressä asuu sinitiainen ja Helmin Kaupan (eli leikkimökin) vieressä kirjosieppo. Kyyhkyset käy kurrailemassa illalla ja mustarastas tempoo välillä aarioita niin että riittää ja piisaa. Ampiaiset ovat tainneet tehdä taas pesän yläkerran parvekkeen kohdille katon sisään. Melko eläväistä tämä pihapiirin meno.
Laitetaan vielä tähän yksi kipaletarina joita oli viimeksi muutama jo mukana. Tällä kertaa laitetaan kipale joka muistuttaa minua lapsuudestani. Heh, kaikkea sitä tuleekin mieleen sieltä kaukaa yhden ainoan kipaleen kautta.
Nyt parturit ei ota enää asiakkaakseen kuin lievällä uhkailulla. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, on parturikokemus muuttunut.
Meni sivuun tämä nyt, palataanpa aiheeseen.
Albert Järviselläkin oli leveälahkeiset farkut. Cissellä tapettu eksoottinen kissa takkina ja Remulla oli mahdottoman kokonen nokka.
Silti ne yhdessä oli aika kova bändi.
C-kasetilta biisit hinkkautui niin päähän että ei juuri korvalappustereoita tarvinnut (toki ei niitä vielä vissiin ollutkaan ja jos olisikin, ei ainakaan minulla). Pisti päässä vaan jukeboxin kohdilleen ja painoi nappia niin Roadrunnerin intro lähti soimaan.
Kulki muuten polkupyöräkin kahtasataa hetken päästä.
Kerran kulki muuten mumetsu kahdeksaakymppiä. Tultiin jostain ja minä olin polkupyörällä ja Paloniemen Pekka (RIP) kevarilla. Pekka kyllästyi hitaaseen vauhtiin ja ajoi kevarin taakseni niin että sai oikean jalan tarakkaa vasten. Tultiin muuten melko haipakkaa ja voin sanoa että ei ole mumetsu Tunturin runko tehty niihin nopeuksiin, muuttuu melko veltoksi. Vauhtisokeus yllätti, kotiin tullessa jarrutin - tai no - koetin jarruttaa, aivan liian myöhään ja tylysti vaan käänsin liittymälle. Ei muuten kääntynyt. Meni poikittain liittymästä yli, onneksi oli pikku kaistale pakettipeltoa (eli pihaa) ennen taloa välissä ettei tarvinnut pirtin seinään lasettaa. Pyöräilykypärää ei ollut koko kylässä kellään. Ottijatuota sillä lailla, kaikkea sitä.
Taas meni vähän sivuun ja seuraavalle vuosikymmenellekin mutta takaisin asiaan 1970 lukuun ja lapsuuteen:
Hurriganes ja Roadrunner.
https://youtu.be/lHhK4ivUiIw
Semmoista ja sitten se Twitterin vitsi. Tämä on englanniksi kun ei tämä toimi suomeksi.
Man goes to doctor and tells he has a problem of feeling like supermarket.
- For how long now, asks doctor.
- Oh, since I was a lidl.
-- Jumppe
Kommentit