14.6.2014

Copyright Jumppe

Törsdeemiä!
Se on loma nyt. Ei mulla muuta. Asiaan:

22.5.
Tukholma tuhisee omiaan, me jatkamme kaupungin läpi etelään vievälle valtatielle. Suuntana on Nyköping ja Griparnan Allsvenskan-kauden ensimmäinen kotimatsi. Sepä kun tämä Kake on porukan kapteeni. Al nukahtaa heti autoon.

Heti kohta Tukholman jälkeen sukellamme moottoritien vieressä olevalle ostoskeskukselle. Liikerivistön jatkona nököttää joku Jula-niminen kauppa. Timppa tarvii paineilmaletkua kelalle käärittynä ja siellä on kuulemma edullista.
No mikä jottei!
Kauppa on jotakuinkin Säästökuopan ja Bauhausin yhdistelmä, kaikkea on, pyyhkeistä puutarhakalusteisiin, räikkäsarjoista riippulukkoihin.

Mittavasta ostoskierroksesta täysin uupuneina raahaudumme ostarin pihan yli Mäkkäriin syömään. Menemme vaikka ao paikkaan meno on aina jonkin asteista antautumista paremman ruokapaikan puutteelle.
Einehdimme levottomien juttujen saattelemana, selvästikin on reissuenergiaa päällänsä.

Stopin jälkeen Kake piiskaa Sprintterin uudelleen laukkaan kohti Nyköpingiä. Sielläkin on ohjelmaa luvassa. Alille pitää löytää hotelli ja rahanvaihtopaikka. Käy ilmi ettei Kake eikä Timppakaan ole lukuisista visiiteistä huolimatta juuri keskustaan eksynyt joten luvassa on uuden äärtä. Al nukahtaa jälleen autoon välittömästi.

Matka Nyköpingiin on niin lyhyt ettei sitä oikein edes ehdi älytä. Sen verran se kuitenkin kestää että ehdimme ohittaa kolmen Morgan-merkkisen avoauton letkan. Äijät ovat täräyttäneet aarteensa tulille, vokotelleet Ladynsa mukaan ja karauttavat arvatenkin piknikille. Ikää pariskunnilla on 60+. Jotenkin nostan hattua hommalle. Tuossa on piru vie tyyliä. Vielä se minäkin vien kyllä Rouvan PappaTunturin tarakalla ABC:lle hampurilaiselle! Kele, hurreille ei hävitä!

Perillä suuntaamme keskustaan. Mersu parkkiin ja ukot jalkautuu niin ikään aurinkoiseen Nyköpingiin. Toiveista huolimatta Forexin keltaista kylttiä ei näy houkuttelevasti loistamassa selvästikin kaupungin ytimessä olevalla kävelykadulla. Timppa ottaa homman haltuun ja työntyy kadunkulmassa olevan hotellin respaan kysymään suuntia.
Yllätys on melkoinen. Tyttö tiskin takaa on häkellyttävän kaunis. Hän tulee ulos saakka neuvomaan. Kädet käy ja suuntia annetaan. Kuuntelemme tarkasti. Lähdemme kävelemään kätensä osoittamaan suuntaan.
- Where did she say it is, kysyn kun selostus jäi täysin naiskauneuden peittoon.
- No idea, she was so beautiful I just stared at her, forgot totally what she said, myöntää myös Timppa.
- Yeah, me too, toteavat myös Kake ja Al.

Juuuuustiin. No niin. Eli vieläkään ei tiedetä missä rahat vaihtuisi. Sen verran selosteesta kuitenkin jäi mieleen että jonkin ostoskeskuksen sisällä se on. Työnnymme viimeiseen mahdolliseen sisälle mutta eipä näy Forexia eikä lorexia, ei sillä, ei näy kyllä Durexiakaan. Kävelen aulassa olevan kahvilan tiskille:
- Hej
- Hej
- Förlåt mig, men vet du om vi kan växla pengar nånstans här?
- Jå, javisst.
Tulee uudet ohjeet ja nyt ne menevät perille. Ei oltu kuin yhdellä rakennuksella pielessä. Paikka löytyy ja rahat vaihtuu. Kake ihmettelee yllättävän sujuvaa kielenvaihtoani. Myöntää täytyy että niin vähän itsekin. Kaipa sitä ihminen puhuu vaikka ruotsia kun oikein tiukka paikka tulee.

Alille löytyy hotelli helposti speedwayradan tuntumasta. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja työnnyn majoituslaitoksen "thunderboxiin". Istuskellesssa naurattaa kun Al edellisenä iltana esitteli moisen käsitteen laivan hytissä, viitaten kädellään hytin toilettin:
- That´s our thunderbox.
Ei kai siinä.
 
Sitten ei muuta kuin radalle. Luvassa on  iltapäivätreenit kotijoukkueen kuskeille. Keinumme paikalle ensimmäisinä. Varikon portille on parkkeerattu auto tukkeeksi. Jalkaudumme.
- Who´s car is that, utelee Timppa.
- Mine, vastaan eräs varikolla pyörivistä ukoista.
- Can you move it so we can drive in?
- No. No van´s in pits. Unload it outside and carry your stuff in.
- Why?
- Just because. No vans in pits.
Jaa. Aha. No jopas on. Jätämme asian sikseen ja kässehdimme radalle. Vastaan tulee pienin ikinä ratatöissä näkemäni traktori. Kuski on Kakelle tuttu koskapa tervehdykset ovat rentteviä ja tuttavallisia. Mies irrottautuu ajopelistä Houdinin ottein (siis ihan oikeasti hän joutui sovittelemaan raajansa järjestykseen ennen kuin pääsi ulos) ja esittelemme.
Kah, Griparnan joukkueenjohtajahan se siinä.

Hetken päästä varikon tukkineet papat tulevat sopottamaan anteeksipyyntöjään. Eivät olleet onnettomat tunteneet Kakea. Porukan kapteeni tulee treeneihin ja sedät vetää varikon portilla kämmentä nenään.
Nolo homma.
Annamme suurpiirteisesti anteeksi ja ryhdymme laittamaan kamoja treenikuosiin. Meikäläinen hämmentää muka messissä. Onhan sitä aina käsiparista apua nosteluvaiheessa, jos ei muuta. Myöhemmin saan jopa käynnistää yhden pyöristä ja tuoda varikolle. Mieli tekisi käydä radalla asti mutka, mutten tiedä miten täällä suhtaudutaan kypärättäajoon jne, joten päätän etten ala pelleilemään. Myöhemmin ähellän takarenkaan vanteelta Al-sedän avustuksella. Homma on muuten tuttu, mutta vanteella olevat rengaslukot ovat ihka ensimmäiset joihin olen törmännyt ja kun ao kapistuksen rakennekin on vieras, menee asiaa selvitellessä aikaa.
Kun lukot ovat esillä huomaan nähneeni niitä kaupan sekä Mäkisen Raulin hyllyllä, mutta tajuamatta niitä lukoiksi. Oppia ikä kaikki. Se vain että olisi ollut mukavampi omassa tallissa joutua ymmälle kuin Kaken pilttuussa. Pyöräytämme kuskin itsensä kanssa uuden kummin vanteelle. Ohessa muutama tilanneotos varikolta.

Timppa työn touhussa. Takan Alex Edberg menossa treenistinttiin. Eikö ole muuten nättejä pyöriä Kakella?

DSC_0563-normal.jpg

Vasemmalta: Timppa, Kake ja Big Al ja homman nimi; hauskaa se touhun olla pitää.

DSC_0564-normal.jpg

Treenisettien välissä kerron naapuripilttuun Alex Edbergille (Griparnan jj:n poika, tuttu naama edelliskesän Kaken testimonialista) että Kake alkaa ajamaan ensi talvena jääspeedwayta. Alex sekoittaa ensin homman pikkupiikkihommaan mutta korjaan asian. Silmät pyörähtävät Alexilla:
- You mean real ice speedway with those long spikes?
- Yeah, sure!
Kake huikkaa väliin minun valehtelevan. No, niin teinkin, mutta pitää sitä aina pientä pikkutilannetta kehitellä ja Kakelle aihe on tuttu. Monet kerrat olen miestä houkutellut lajiin. Turhaan. Niin nytkin.

Treenien jälkeen käymme syömässä ja palailemme takaisin radalle. Sillä välin paikalle on saapunut myös vierasjoukkue, Örnarna Mariestadista. Örneltävän oloisesta nimestä huolimatta, örnarna on suomeksi kotkat. Kotijoukkueen nimen suomennos on työläämpi, huomaamme että kukaan meistä ei tiedä sitä. Selvittelin asiaa myöhemmin töissä natiiviruottalaisen kanssa ja homma juontaa samaan suuntaan kuin hävittäjä, Jas Gripen, oli. En osaa sitä vieläkään luontevasti suomentaa mutta sanan alkumuoto "grip" tarkoittaa vaakunassa olevaa kuvaa/tunnusta. Meillähän kai vaakuna tarkoittaa sekä itse esinettä ja myös kuvaa, lieneekö meillä pelkälle kuvalle olemassakaan omaa sanaa?

Varikolla alkaa tositoimet joten väistymme Alin kanssa sivummalle. Turha mennä sotkemaan selviä kuvioita. Makoilemme nurtsilla ja tapamme aikaa. Timppa ottaa varikolla pikatirsat. Lorviessa mieleen muistuu Kaken laivalla kertoma vitsi:
- Sanoppa Markku 3 R:llä alkavaa automerkkiä?
- No, Renault ja Rover ja mitähän niitä nyt olisi.
- Eiku, Renu, Rotke ja Riisselimersu.
Heh. Kyllä eteläpohojanmaan murre on vaan kätevää.

Lopulta matsi alkaa ja jälleen erään tavoitteen ruutuun piirtyy rasti. Kisa on nimittäin ensimmäinen ikinä minkä olen ruotsissa nähnyt. Jääspeedwayta toki siellä on nähty useammassakin paikassa, mutta ei speedwayta. Heti ensimmäisessä erässä 2 miestä pyörähtää eka päässä turvalleen. Treeneissä todettu radan liukkaus kostautuu kotijoukkueen Alex Edbergille ja Örnarnan Ludvig Lindgrenille joka on Griparnan nro 1:n ja erän uusinnan voittaneen Fredrik Lindgrenin pikkuveli.

Kaken ensimmäinen erä tuottaa 2 pistettä, liukkaalla radalla karkuun ehtii Robin Aspegren. Seuraavakin on hankalaa, 1 piste. Örnarna vie 5-1 ja kääntää matsin johdokseen. Kirvelevä paikka. Mutta, vielä on kisaa jäljellä. Lanaustauolla hortoilemme Alin kanssa katsomoaluella. Huomio kiinnittyy vanhempaan setään joka näyttäisi olevan melko päissään. Setä tepastelee ohi ja vilkaisen perään. Takin selässä lukee: "Laguta Racing Team". Se ei näytä menoa hidastavan, ukki katoaa VIP-tilana toimivan kerhotalon uumeniin.
Jos veikata pitää niin Artem ja Grigori Lagutan isä. Tinki? Ehkä. Votku? No ja varmasti, ja paljon.

Kisa etenee todella tasaisesti eron pyöriessä enimmäkseen kahdessa pisteessä puoleen ja toiseen. Kaken seuraava erä on 12 ja Joel Larssonin kanssa ja Kaken johodlla pojat pyörättävät 4-2 voiton.
Matsi on Griparnalle 38-34.
Erässä 14 Kake ajaa Fast Freddie #66:n kanssa varman 3-3 tuloksen. Startista karkuun päässyt Kotkien Maggie ehtii erävoittoon. Freddie ja Kake peippailevat keskenään ja lopuksi Kake on lipulla toisena. Menemme Alin kanssa varikolle viimeisen erän ajaksi. Olemme juuri Kaken pilttuussa kun jj tulee kertomaan ketkä 2 ajavat erässä 15.
Näen jj:n ilmeestä ettei valinta osu Kakeen.
- Sorry Kakke, but I decided to go for Kim this time.
Toinen on tietysti Freddie. Päätös oli oikeudenmukainen, Kim (Nilsson) oli tällä kertaa lipsuvalla radalla parempi kuin Kake. Al kertoo Kimin olevan liukkaiden baanojen spesialisti, se osaa ajaa niillä tosi hyvin.

Ensimmäinen yritys hyytyy johonkin hässäkkään ja se otetaan uusiksi kaikilla neljällä kuskilla. Kim tulee pilttuuseen ja kytkimen kanssa syntyy jotain sähellystä. Kake nappaa kytkimensäätötyökalun käteensä ja rientää avuksi. Putoaa polvilleen ja säätää Kimin kytkimen. Näin toimii oikea kapteeni.

Katselemme Kaken kanssa uusintaa.
- Jännäksi menee, sanoo Kake.
- No? Eikö tämä ole selvä homma, 4p johto riittää kyllä.
- Tämä on speedwayta, mitä vain voi käydä ja 4p ei ole paljon.
Tuo on kyllä totta.

Uusinnassa Freddie ja Kim hoitavat homman kuitenkin tyylikkäästi vieden erän kotiin 5-1. Griparna voittaa 49-41.

Rynnimme Alin kanssa takaisin pilttuuseen auttamaan Timppaa pakkaamisessa. Nyt ei autoja aja varikolle edes kotijoukkueen kapteeni vaan kärräämme tavarat käsipelillä parkkikselle kuten kaikki muutkin. 3 mieheen tavarat suortuvat autoon sutjakkaasti. Siirrän työkalukärryä nurmella lähemmäs autoa kun kärryn rengas muljahtaa kuoppaan, ja koko hoito rojahtaa nurmelle lyöden mennessään pirun makeasti vasempaan polveen.
Saatana.
Onneksi työkalulaatikosto oli lukossa, kaikki laatikot pysyvät kiinni ja isompaa vahinkoa ei tapahdu. Käy vitusti sekä polveen että luonnolle. Ei se auta. Eteenpäin.

Siirrän Mersun läheisen sosiaalitilan pihalle. Työnnymme koko revohka suihkuun. Siellä tapaamme Maggien mekaanikko-Jimmyn kanssa. Noh, ei hän oikeasti ole Maggie, vaan Magnus Karlsson. Magnus-riepu on saanut vaan englannin vuosiltaan moisen lempinimekseen. Saippuoita ei pudotella ja muutenkin jutut sujuvat asiallisesti. Kake ja Maggie ehtivät suunnitella pidempääkin tapaamista, tuntevat toisensa hyvin ja juttua varmasti riittää. Nyt niihin ei ole aikaa, on jouduttava tien päälle.
Matkaan Zarnovicaan on Nyköpingistä 1900km ja aikaa sinne ehtiä on 24h.

Singahdamme Alin hotellille. Pudotamme miehen oven eteen kuin kuninkaallisen, ja sehän hän onkin. Jos ei muuten niin speedwayfaniosastossa. Ja onhan ukko muutenkin ihan kurko.
Kättelemme ja heitämme vielä viimeiset läpät jonka jälkeen työnnymme Sprintterillä tummuvaan ruotsin yöhön.

--Jumppe