13.1.2019

Copyright Jumppe

Se on terve, moro sekä hei!

Tämänkertainen löpinätuokio sisältää kertomuksen matkasta Matin kanssa Kauhajoelle, Jääspeedwayn MM-karsintaan. Karsinnan juoni on yksinkertainen, 16 kuskia ja kaikki ajaa 5 erää eli normaalin 20 erän kaavion joka tuo jokaiselle jokaisen kerran vastaan.
Sen jälkeen lasketaan pisteet ja 6 parasta pääsee Jääspeedwayn GP-sarjaan 2019. Mukana oli kuskeja Venäjältä, Ruotsista, Kazakstanista, Tsekistä, Saksasta, Hollannista, Itävallasta sekä Suomesta. 

Jo aiemmin viikolla Matti kertoi Kalevan haastattelussa ettei sarjaan ole mitään mahdollisuuksia sen kalleuden takia. Lajin maailmanmestaruustitteli onkin kyllä lajin kokoon nähden aika älyttömän hintainen. Ja samanhan se maksaa vaikka vain tavoittelee titteliä. Mutta, tämä on näitä isompien poikien päätettäviä asioita joten jätämme enemmät voihkeet ja murinat tähän. Tämä kuitenkin tarkoitti sitä että kisa oli Matille enemmänkin vain oiva tilaisuus vauhdin mittaamiseen maailmanmiesten kanssa ja myöskin paineetonta kilvanajoa, panosta kun ei pelissä mitään ollut.

Reissuun rytkäytimme jo perjantai-illalla. Lähtö viivästyi ensin sen takia että Kauhajoen treenit oli peruttu perjantailta jään ohuuden vuoksi. Ruotsin reissulla Matin Mersu alkoi kiukuttelemaan ja koko viikon kestänyt pajottaminen huipentui vielä perjantaina uuden kardaaninpätkän laittoon ennen kuin pääsimme liikkeelle.
Mukaan lähti tällä kertaa myös yhteistyökumppani, Rale, armoitettu jääspeedwayn ystävä ja lupsakka putkiyrittäjä Oulun Koskelasta. Kutsun miestä leikkisästi myös Ketjutien Kirkkoherraksi. Nimi juontuu Ralen talon rakennusajasta ja kohtauksesta jossa ohikulkeva mummo taivasteli katolla keikkuneelle Ralelle:
- Mikä tähän tulee kun on niin korkea?
- Kirkkohan tähän tulee, vastasi Rale harjalta.

Rale pyörittää Oulun LVI-Asennus nimistä firmaa ja voin kyllä lämpimästä suositella miehen palveluksia jos putkihommia tarvii teettää. Työ on laatukamaa ja valmistuu ajoissa. 
http://www.oulunlviasennus.fi/

Äijät noukkii minut kyytiin vasta iltaseitsemän nurkilla. Hyppäsin rattiin ja suunnaksi otimme ensin Seinäjoen ja Niemisen Kaken huushollin. Kake lupasi ystävällisesti yövyttää meidät niin vältyimme aikaiselta lauantaiaamun lähdöltä.
Matka sujuu hyväntahtoisen naljailun merkeissä kuten meidän kolmen reissut aina. Saan kritiikkiä sekä ajonopeudesta ja pitkien valojen käytöstä. Nielen palautteen huonosti, vauhtia ei kovin kummoisesti ole ja kerrankos sitä sattuu että ajaa pitkät päällä toista vastaan tai unohtaa ne taajamaan tullessa päälle. 

Perillä muu väki on jo nukkumassa paitsi Kake. Istumme sohvassa tovosen ja rupatellaan kiireisimmät alta pois. Puolen yön jälkeen kömmimme pehkuihin.
Ja niinhän siinä käy että Matti ehtii nukahtaa ensimmäisenä ja aloittaa joltisenkin yösonaatin. Kuorsaus muistuttaa välillä viallista höyrykonetta joka väliin jumittaa ja väliin valskaa ja hetken taas toimii. Rale säestää joten sonaatti pauhaa väliin hyvinkin nätisti kaksiäänisenä.
Mutta, ei se mitään, tulee se uni kun väsyttää. Ja loppuu tietysti siihen vanhan miehen vaivaan eli vessaanhan sitä pitää lähteä. Lähtöä viivyttäessä isken käteni patterin termostaattiin ja mieleen hiipii suunnitelma nukkumapaikan vaihdosta. Otan peiton kainaloon ja pimessä onnistun välttämään huonekalut ja muut esteet (mm. Ralen). Näin siirryn sohvalle koisimaan. Herään sielläkin hetken päästä tunteeseen että perse on jotenkin alempana kuin muu kroppa. Mietin että onpa todentuntuinen uni mutta kyllä tilanne osoittautui valveeksi. Sohvaelementit kun ei olleet toisissa kiinni niin lattialle valuminen persaus edellä uhkasi. 
Hiissasin jaloilla karanneen palasen takaisin paikalleen, mutta nyt jalat jäi nilkoista yli. Päätän että tämä on kuitenkin paljon parempi tilanne kuin äsken ja nukahdan uudelleen.

Aamiaisen jälkeen täräytämme tunnin ajon Kauhajoelle, Sotkan rinteelle ja moottoriurheilukeskukseen. Rale ja Matti lähtee katsastamaan pyörää ja minä jään pystyttämään telttaa. Pojat ehtii takaisinkin ja ryhtyvät auttamaan urakassa, huomaamme samalla että teltan runkokehikko on vinksin vonksin ja vääntynyt aika pahasti. Taikinoimme sitä kasaan ja pystyyn, naapuripilttuusta Tsekin kuskit nauravat touhullemme. 
Matti tuomitsee runkohäkkyrän menetetyksi ja rämpsäytämme sen takaisin kasaan jonka jälkeen se lennähtää hangelle hylättynä välivarastoon. Tsekin miesten nauru yltyy.
Hetkeä myöhemmin paikalle heilahtaa Vilposen Janne joka sanoo kuulleensa että eräällä tiimillä on ollut tavallista enemmän haasteita teltan kanssa ja mainitsee - ihan muutan vaan kun tulee samalla mieleen - että järjestäjällä voisi olla 1 teltta varastossa jos haluamme.
Kiitämme tarjouksesta mutta äkeentyneinä kerromme pärjäävämme kyllä. 

Tämän jälkeen alkaa se tympein vaihe kisasta, odottelu. Kun katsastus päättyy kymmeneltä ja ensimmäinen erä on kahdeltatoista, väliin jää 2 tuntia aikaa tapettavaksi. Varsinkin jos pyörä on huollettu kotona ennen lähtöä, tekemistä on todella vähän. Yleensä se sujuu tuttuja morjestaen ja poristen sekä kahvia keitellen. Tällä kertaa poristaan enimmäkseen hollantilaisten Tuinstran isän ja pojan sekä Jasper Iweman kanssa. Paikalle on tullut myös Assenin kerhosta Joni Hut, jonka kanssa vaihdetaan myös kuulumiset. 
Porinoilla käy myöskin hallitseva suomenmestari Mats Järf. Mats on mukava kaveri, on aina tultu hyvin juttuun. Ajaa pirun lujaakin vielä. 

Lopulta kisa alkaa ja päästään itse toimintaan käsiksi. Erät soljuu mukavasti ja vauhtia pääsee Matti totisesti mittauttamaan. Ensimmäisessä erässä Matin vauhdin uhriksi joutuu Stefan Pletschacher. Saksalainen jää selvästi vaikka Matin pyörän kytkin luistaa ihan järkyttävästi. Ehkä parhaat erät ovat kuitenkin 3. ja 4. jossa Matti kisaa maailman huippujen kanssa. Hommassa meinaa käydä hassusti kun erää johtava Ove Ledström kaatuu Dannil Ivanovin ja Matin eteen ja ukoilla on täysi työ väistää jäälle leveävää Ovea. Pahimmilta vältytään erä uusitaan ilman Ledströmiä. Siinä Matti kisaa tasapäin Dannil Ivanovin kanssa jonka pää pyörii viimeisellä kierroksella siihen malliin että herraa kiinnostaa oikeasti kummalta puolelta Ylikiimingin ohjus on tulossa. Myös hätäinen ajolinjojen peittely näyttää siltä että kaksinkertainen maailmanmestari pitää ohitusuhkaa todellisena, mutta ehtiipä kuitenkin sitten lipulle ensimmäisenä. Hienon näköistä ajoa jonka Timo Eronen onnistui saamaan myös filmille, aivan maagisen hieno otos, eikö vain?
Kiitos Timo.

Seuraavassa kilpaa mennään Isä-Svenssonin ja Itävallan Charlie Ebnerin kanssa. Svensson on vielä liian nopea mutta Ebnerin kanssa vääntö on tiukkaa. Kaksikko kisaa tasapäin koko erän mutta lopulta Ebner on hiukan nopeampi.
Erästä tullessa selviää että ajokki sanoo työsopimuksen tältä päivältä irti ja viimeinen erä jää ajamatta.
Muuten meno varikolla oli mukavaa, jälleen, Rale jeesasi ja touhusi mukana. Apu kelpaa aina ja kaverihan osaa nämä hommat kyllä. Paikalle heilahtaa jossain välissä myös jo tuossa ylempänä mainittu Timo Eronen jota pyydän nappaamaan tiimiotoksen meistä ja sehän onnistuu kyllä. 



Kisan jälkeen lastaamme lelut autoon ja seuraa pitkähkö odotus palkintorahojen maksuun. Lopulta se käynnistyy, rahnat tulee näppiin (eikä mihinkään syppiin tai koppiin) ja pääsemme kotimatkalle. Letkaan liittyy Ylikiimingistä paikalle kisaa katsomaan tullut faniryhmä jonka kanssa syömme Seinäjoella päivällisen. Herja lentää, kerrassaan leppoisaa porukkaa he ja sanakin hallussa. Hekottelun lomassa saan kuitenkin syötyäkin. 

Viikon päästä sitten Gävleen seuraavaan Ruotsin Liigan kisaan. Tällä hetkellä näyttää siltä että tulemme matkaamaan sinne lossilla ja retkikuntaan on liittymässä Tomi ja Hessu. Vähänkö kivvaa? 
Melko varmasti.
Kortit on otettava mukaan, tupenpeluu on saatava jotenkin jatkumaan sekä selvitettävä se bus signal asia. 

--Jumppe

PS: Kun tässä on ollut tapana ihmetellä kaiken maailman asioita niin jatketaanpa sitäkin puolta. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen että mitä ihmettä on tapahtunut paikalla jonka nimi on Kauhajoki. Tai Seinäjoki. Kauha ja seinä ovat ihan tuttuja juttuja, kuten jokikin, mutta noin niin kuin yhdessä. Joki voisi olla kauhan mallinen jossain kohtaa mutta sekin selviää kartasta vasta ja epäilen että näinköhän on ollut nimenannon aikaan paperikarttoja sillä perukalla mistä asia havaita. 
Jaa-a.