11.9.2014

Copyright Jumppe

Tervehdys
Käväisinpä tuossa työterveydessä tiistaina. Vaivoja en käy erittelemään tähän mutta sanotaanko niin että ei vaarallista, mutta kovin turhaa ja ärsyttävää. Rouva oli hakenut jo vaivaan droppia ensihätiin apteekista maanantaina. Kaukaa viisaana otin dropin mukaan lekuriin. Kyselin sitten mahtaako se olla oikeaa tähän vaivaan. Dr Shokki arveli että se vähän riippuu. Tempaisin lääkkeen povarista, että turhaanpa tässä arvotaan, katso itse.
Tri ryhtyi rapistelemaan tuoteselostetta, kohenteli silmälaseja, silmäili, haki, palasi, kuljetti sormea.
- Kylläpä ne paljon kirjottaa, totesi lopuksi.
Repesin.
- Aika hyvä läppä, meinaan noin siltä puolen pöytää sanottuna, kommentoin.
Setää rupesi naurattamaan itseäänkin että ihan ääneen.
Muutenkin asiallinen heppu. En enää raaskinut kysyä miten joku voi olla "yleislääketieteen erikoislääkäri". Minusta tuossa tittelissä kalskahtaa hitunen ristiriita.
Mutta, pois irvailu ja kaikkinainen narrihomma tästä, hyvin hoiti hommansa ja eikä kauan nokka tuhissut. Ja meitä niin naurattikin vielä. Ei se huonosti mennyt.

Palatkaamma jälleen Islantiin ja tällä kertaa sen olentoihin ja elukoihin.

Tiesittehän te toki sen että Islannissa on tonttuja, maahisia ja sen semmosia henkimaailman mönkijäisiä? On niitä. Esimerkiksi paikkakunta missä hotellimme sijaitsi, Hafnarfjördur, väitti ihan tienvarsikyltissään olevansa tonttukaupunki: Welcome to Hafnarfjördur, city of elves. No niin! Siinä näette.
Tosin nyt taisi piippahatuilla olla vuotuinen bakkanaali jossain Akyreirin tienoilla kun ei sattunut yhtään silmiin. Mutta ei se sitä tarkoita etteikö niitä siellä olisi.
Myös hupi t-paitaan oli osattu repiä aiheesta huumoria. Krääsäkaupan seinällä näin paidan johon oli painettu facebook päivitys:
"Just had sex with elf"
5min ago         At: Reykjavik

Joo-o. Semmoistapahan. On siellä muitakin örköttimiä. Tässä kuvattuna eräs:

Tämähän on peikko selkeästi, Rölliltä housut lainassa ja kaikkea. Luke Skywalkerin miekka on myös tarttunut seikkailuista messiin. Sattuipa reissumme aikana että Reykjavikissa oli jalkapalloturnaus johon oli saapunut joukkueita ympäri ämpäri. Minkä tason kinkereistä oli kysymys, en tiedä mutta joukkueita liikkui kaupungilla. Sattuipa tähän kuvanottoon tupsahtamaan heppuja Bangorista (Pohjois-Walesista). Ryhtyivät minulta utelemaan mikä ukko tuo on. Kerroin että peikko se on.
Joo joo, sanoi pojat mutta onko se joku sankari tai muu kun on patsas tehty:
- Is it some sort of local hero or something?
- Beats me but he looks nasty.
- He look quite much like you, sanoi kaveri ja osoitti sanansa joukkuekaverille.
Repesin. Samoin ilkkuja. Pojat jaksoi mennä sovussa vielä ohi, mutta muutaman metrin päästä alkoi tulla kaverille rakentavaa palautetta.

Onhan siellä muitakin. Valaitakin. Moneen lähtöön. Olimme jo laiturilla menossa katselureissulle mutta pahaksi onneksi hanke kaatui logistiikkaongelmiin. Toinen paljon mainostettu eläin on lunni joita pääsee myös näkemään opastetuilla reissuilla. Lunni on hauskan näköinen lintu ja vielä hauskempi on sen englanninkielinen nimi: puffin.
Kun katsoo lintua niin "puffin" passaa sille nimeksi hyvin.
Eläintarhassa ei kovin kummoisesti lajeja ollut mutta muutamia sai rapsuttaa ja paijata, osa juoksenteli vapaana. Tietysti siellä oli hyljetarha. Nämä chillailijat ovat nyt joka puolella samanlaisia, mutta jotenkin nämä on vaan kyllä älyttömän siistejä, tässä vielä imetysikäinen napero äiskäläiskän kanssa:

Ja jostain syystä nämä osaavat poseerata, ei kai tämmösiä otoksia muuten voi selittää:

Geysirreissulla nähtiin lampaita, käteviä villakasoja jotka tulla vilistää mistä sattuu menossa mihin lie, yli tien niin että kopina kuuluu vain. Ratsastusreissulla huomasin huolestuneen korppipariskunnan joka paheksui kallion päällä olevalta pesältä karavaanin lähentelyä. Se on sikäläisillä korpeilla pesittävä kalliolle, kas kun - ei ole puita. Myös mustarastas seurasi hevoskulkuetta pensaan suojasta. Helppo tunnistaa kun on pikimusta lintu ja keltainen nokka.

Ja. Olihan siellä tietysti. Niitä. Hevosia. Issikoita. Islanninhevosia. Ja olivatkin heti kertaluokkaa mukavampia kuin täkäläiset luupäät. Niitä kun meni porisuttamaan, niin ne eivät lähteneet mihinkään, päinvastoin, jäivät nauttimaan rapsutteluista ja olivat sen näköisiä kuin Ymmi Hinaaja ainaskin: "puhu vaan, puhu vaan". Täkäläiset kaakit, kun niiltä menee kyselemään kuulumisia, kääntää korkeintaan perseen kohti. Pöljiä.
Ja homma kokeiltiin muuallakin kuin talleilla. Autoreissulla pysäytin hevoslauman kohdalle tiepuoleen ja lompsin tylysti aidalle jututtamaan. Ja kyllä, sama homma, sai rapsutella ja porukka oli että "joo, ei kai täsä, kato, vähän tässä vedetään ruohoa ja sillain".
Siistiä.

Ja kyllä. Piti ratsastaa. Päätettiin Rouvan kanssa jo kotona että mennään molemmat Iirikselle kaveriksi vaellukselle. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen, retken sai ostaa hotellilta ja tallin oma pikkubussi haki aamulla oven edestä.
Talleilla pidettiin lyhyt briiffaus miten hevosella mennään, oikein videot ja kaikki. Sen jälkeen oli kuulustelu monellako ratsastajalla on mukanaan nahkaisia omia ratsastusvälineitä. Iiris viittasi, että hanskat on.
- Have you washed them before you came to Iceland?
- No.
- Then you cant wear those.
Tiukkaa on mutta tautivaaran takia omia varusteita ei sallita kovin helposti. Eristyksissä asustelevat pollet ovat nimittäin täysin vastustuskyvyttömiä mantereen pöpöille. Islannista kisareissulle manner eurooppaan tulevat hepot jäävät myös tänne, kotiin ne eivät voi enää mennä.

Aitauksen liepeillä porukkaa lajiteltiin osaajiin ja vasta-alkajiin. Oppaat huutelivat:
- Anyone experienced?
Aikani huhuilua kuunneltuani en malttanut olla kysymättä:
- And we are talking about horse back riding now?
Hehheh. Mutta! En vaan malttanut.

Ratsaille päästyämme paljastui että kaksi oppaista on suomesta ja kaksi saksasta. Sillä lailla. Mennä pöjötettiin jonossa hissunkissun. Kokeneemmat erkanivat vartin kuluttua. Tyrkytin Iiristä sekaan mutta ei auttanut. Kokemus olisi riittänyt aivan varmasti, mutta ikä ei. Alle 12v eivät yksin pääse ja meistä kumpikaan ei pystynyt Rouvan kanssa mukaan vauhdikkaammalle reitille lähtemään.
Harmitti vietävästi Iiriksen puolesta.

Hitaampikin porukka veteli aina välillä spurtteja ja silloin pääsi helvetti irti. Ravin aikana minulla oli ainoastaan kaksi tilannetta päällänsä:
Olin tippumassa oikealle tai olin tippumassa vasemmalle.
Ihmettelin mistä ihmeestä tämä johtuu, ja loppumatkasta selvisi että jalustimet olivat liian pitkällä. Jos perse pomppii satulassa ja jalat jalustimisssa, et ole kiinni oikeastaan paljon missään. Pysy siinä sitten kyydissä. Pysyin.
Tullessa jopa toisen kengän iltti meni jalustiraudan taakse joten olin käytännössä jumissa mutta kuitenkin irti. Tyly sakemannityttö ei paljoa armoa antanut, kun hän julisti jälleen kerra spurtin ja minulta lipesi:
- Oh shit.
- Keep you heels down Mr Oh Shit, tylytti arja.

Mutta, ei se heppojen hienoutta vähennä. Se niiden vika ole jos mulla oli releet väärin. Tässä muutama otos aiheesta. Ensimmäisenä ehkä yksi maailman onnellisimmista pikkutytöistä sinä päivänä. Kuvassa myös toinen suomalaisista oppaista.

Myös Rouva on päässyt jo ratsaille, siellä taaempana, sinisissään.

Tässä minun Jolly Jumper, jonka nimen unohdin samoin tein sen kovin vaikean lausuttavuuden takia.

Sitten. Sokerina pohjalla, teille kaikille jotka jaksoitte lukea tänne saakka. Eritoten Maisterille tämä on varmasti mieleinen linkki. Tämä video tilattiin minulta em hahmon toimesta jo ennen kuin ehdin edes reissuun lähteä.
En ymmärtänyt miksi, mutta, minun kanssa tahtoo usein olla että sitä saa, mitä tilaa. Video on kallellaan, youtuben kääntöhomma meni kerta toisensa jälkeen pipariksi ja sen jälkeen minulta hermot. Ei tod jaksa näitä nörtteilyjä yhtään.

Mutta:
Here you are Mr Matlock :D

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=bq3y-0km5iY

--Jumppe