10.1.2015

Copyright Jumppe

Hyvää Uutta Vuotta 2015!
Potkaistaanpa blogikin tälle vuodelle liikkeelle, vihdoin. Kirjoitusajan on varastaneet jouluna paketista löytyneet palapelit. Hardradio.com luureista ja palapeli edessä on osoittautunut niin viekkaaksi yhdistelmäksi ettei ole malttanut muuta juuri tehdäkään. Fiilispohjalta tätä eloa pitä(nee) taivaltaa, luulen ma, joten jos palapelin ja hevimätön yhdistelmä viehättää niin sitten niitä. Myöhemmin muuta.

Lahjoista vielä sen verran että sain tässä eilen muutaman lahjan lisää. Facebookissa jo juhlinkin olevani tuore Lohikäärmeiden kasvatusoppaan omistaja. Kerrassaan viehkeä kirja ja hyvä lukaista siltä varalta että moisen lieskalassen jostain sattuu löytämään. Sen verran tiedän jo tässä vaiheessa että yleisissä ohjeissa pyydetään huolehtimaan että palovakuutus on iskussa. Lohikäärmeteemassa oltiin Iiriksen kanssa jo vuosia sitten, taisi siitä blogiinkin eksyä tarinaa silloin. Tuolloin tultiin siihen tulokseen että lohikäärmeet varmaat nukkuvat sammutuspeite peittonaan. Ja työmaan armoitettu vääräleuka tiesi perjantaina korttiringissä lohikääremeitten suosikkilaskettelupaikan olevan Suomu. Nyt tiedätte tekin.

Kirjateemassa jatkaakseni, olen lueskellut tuossa myös opusta johon on kerätty vanhan ajan kaskuja Somerolta. Älkää kysykö miksi juuri sieltä mutta niin se vain on. Ja taitaa olla peräti kaksikin kirjaa aiheesta tehtynä nyt jo edesmenneellä toimittajalla. Kovin kesyjähän ne ovat sata vuotta vanhat tarinat nykymenon räävittömään vitsikulttuuriin verrattuna mutta ihan mukava niitä on lueskella. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen pikku tarina jossa mies havahtuu ojankaivuusta puoliselle. Tulee pirttiin. Emäntä ilmoittaa ettei jouda nyt pottuja pöytään passaamaan, on tärkeämpää tekemistä. Mutta että kohta ovat kypsiä, kaataa vaan vedet kattilasta pois ja ottaa silakoita pytystä. Kiipeää sitten liinavaatekori kainalossa pirtinuunin päälle. Isäntä syö, laittautuu sitten ruokalevolle. Ennen kuin hän siitä ehtii nousta, palaa emäntä uunin päältä samainen kori kainalossa alas ja sanoo:
- Kyl sää nyt jo joudat sinne kaivuuseen takas, poika sieltä tuli.
Karu meno.

Karu oli meno myös Pariisissa viime viikolla. Olipahan taas. Ei voi muuta sanoa kuin että "tähän ei eläin pysty". En aio osoittaa tässä solidaarisuuttani uhreille, vaikka pressikortti taskussa onkin ja jonkin sortin ammattikollega olenkin, kirjoittamalla viikolla levinnyttä iskulausetta jossa ilmottaudutaan Charlieksi. Ei se niin mene. Koska minä olen Markku. Ja kirjoitan tästäkin eteenpäin mitä haluan ja mitä sananvapaus antaa myöten. Sopii tulla tänne hankien ja tuiskun keskelle keskustelemaan jos ei passaa. Osanottoni sinne Galliaan asianosaisille. Paska homma.

Tuiskusta tuli mieleen eilinen sää ja liikenne kotoisella moottoritiellämme. Normaalisti Pohjantiellä kaahotetaan kuin päättömät keleistä välittämättä. Mutta, annas olla kun Kaakkurin rampissa on joku onneton saanut uudehkon farmariauton ajettua lumipenkkaan ja siitä sievästi ojan pohjalle. On saanut vaikka autossa on varmasti vaikka mitkä estot ja älyt ja sensorit ja pelit ja pensselit. Ihmettelen kyllä kovasti moista onnistumista. Oli vielä niin pitkälläkin että luulen että on ihan pitänyt viime metrit ryntäyttää että pääsi hangessa. Niin, mitäpä tekevät moottoritiellä ajavat kun näkevät rampilla moisen tilanteen? Tietysti hiljennetään kolmeenkymppiin. Vaikka auto on rampin ojassa, ei motarin. Vaikka motarille ei siinä kohtaa voi pysähtyä auttamaan. Vaikka rampille oli pysähtynyt jo auttajia. Ei käsitä. Tätä taustaa vasten kun miettii takavuosien paikallista ilmiötä mikä sai nimekseen Oulun ihme, niin täytyy kyllä jo itsekin myöntää että todellinen ihme se on ollut että tämmöinen porukka sai senkin verran aikaan mitä sai...

Ajelin äskenkin samaisella motarilla. Käväisin kaupassa. Maitotiskillä iski jälleen se normaali ahdistus. Että mitäkä. Rasvaton laktoositon, ei, oliko?, ei?, oli?, vai sittenkin laktoositon kevyt vai onko se kevyt laktoositon. Ja onko se sama kuin maitojuoma? Miksi ei? Mikä on täysmaito? Eikö punaista maitoa enää ole? Mikä tekee maidosta plussaa? Ja jos satut löytämään sen oikean purkin, mieleesi voi juolahtaa katsoa onko halvempaa vaihtoehtoa. Se on virhe. Et varmasti löydä toista vastaavaa. Miksi purkkien kuvat pitää aina vaihtaa juuri silloin kun ne oppii jotenkin tunnistamaan? Eikö niissä voisi säilyttää edes jotain vakiokuvaa niin että kuvamuistillakin pärjäisi? Jäisihän siihen vielä 3 kanttia missä rellestää luovuutta uhkuvilla ja maitoa hinkumaan saavilla kuvioilla. Höh. Ihme homma tuokin.

Tiedän Kellosta kaverin (terveisiä!) joka on joutunut samaiseen ahdistukseen mutta jogurttihyllyn kohdalla. Aikansa vääriä jogurtteja, kauppalapun merkinnöistä huolimatta, kotiin kantanut ja naisväen parkua ja väkötystä kuunneltuaan, mies tekikin julkisen tenän jogurtin ostoon. Oli ilmoittanut kotona että se on loppu nyt. Hakekaa itse jogurttinne niin saatte mieleisiä. Oikein! Lisää tällaista miesenergiaa koteihin!

Ja lopuksi jotain ihan muuta. Nuohooja kävi tuossa joulun alla ja tavan mukaan poristiin yhtä sun toista. Niin kuin nyt esimerkiksi siitä mitä nuohooja on muilla kielillä. Ruotsiksi se on tietysti "sutare" josta meidänkin slangi-ilmaisu "sutari" on peritty. Englanniksi kumpikaan ei muistanut, ja kun rehellinen olen, en tiennyt. Yllättävästi se on hyvinkin tylsä "chimney sweeper". Tästä nuohooja muisti kertoa että Italiassa järjestetään joka syksy kansainvälinen nuohoojafestivaali. Italian ja muidenkin etelä-Euroopan maiden kulttuureissa on uskomus että nuohooja tuo hyvää onnea. Ja aina vain paremmaksi muuttuu jos nuohoojan puvun nappia pääsee koskettamaan. Joten sikäläiset sutarit ovat haluttuja vieraita ja kohtalaisia staroja. Luultavasti koko ammatti on saanut alkunsa juuri italiasta. Festivaali pidetään pienessä Santa Maria Maggioren kylässä ja lähitienoo menee sevon kolmeksi päiväksi. Paikalle saapuu myös alan keräilijöitä jotka haluavat kokoelmiinsa eri maiden nuohoojien pukujen nappeja ja merkkejä. Bakkanaalissa pyörähtäneet suomalaiset olivat kertoneet myynnin tuoton kattaneen matkakulut ja ylikin oli jäänyt.
Olin kovinkin ällikällä. Tokihan festivaaleja ja juhlia on vaikka minkä teeman ympärillä, pitäisihän tämä olla hyvinkin tiedossa jo pelkän kotimaisen kesätapahtumien listausta katselemalla, mutta silti pääsin äimistymään. Että nuohoojillakin. Hieno homma kaiken kaikkiaan.
Onkohan joskus joku miljoona vierasta vetävä ICT-nörttitapahtuma johon saapuu sankoin joukoin porukkaa koskettamaan kovien kodareitten läppäreitä ja hivelemään viimeisen päälle olevaan projektipläniprinttejä? Itse panisin heti myyntiin haisevat ESD-kengät, kymppitonnilla, väittäisin niiden olleen Bill Gatesin ensimmäiset. Ja toisena hittituotteena, luulen ma, olisi T-paidat joissa väittäisin olevan Linus Thorvaldsin kirjoittaman ihan ensimmäisen koodirivin printtaus:
"If they, vittu, eiku then, äh.. perkele"

Näitä juhlia odotellessa.

--Jumppe