2.3.2019

Copyright Jumppe

Morjens!
Heti ensimmäiselle riville täytyy väsätä pahoittelut aivan liian pitkästä tauosta näissä kertomuksissa. Syitä ja selityksiä en tähän ala luettelemaan vaikka niitä olisikin, ne ollutta taukoa lyhennä mihinkään joten hypähdellään suoraan asiaan.

Kauhajoen MM-karsinnan jälkeen oli vuorossa jälleen Ruotsin liigaa. Tuplaviikonloppu 19-20.1 kutistui sunnuntaikisaksi kun Hallstavikiin ei ehditty saada ajoissa tarpeeksi jäätä. Näin ollen suuntasimme Gävleen. Täältä mörönperseistä ja muista kaukaisista kohteista kun ponnistetaan liikkeelle niin on syytä toimeutua tielle ajoissa. Niinpä lauantaiaamu näki meidän suuntaavan Suonenjoelle ja kohti Hessun treenikeskusta. Matti oli 20min myöhässä josta moitin miestä. Sain vastineeksi murinaa ja jotain sen suuntaista artikulaatiota että "tämä nyt niin.. ole..". 
Ei vaikhan olekhan, sole kö ajella vain, kerkiämmä kyllä.

Matti ajeli ja itse olin enemmän tarinankerrontapuolella. Kahviteltiin ja mutustettiin pikkuleipiä. Valitin että Mersun keulaan on joku katsonut asioikseen väsätä välystä kun pakkanen tuulee jalkoihin. Matti kiisti jyrkästi, mutta minkäs teet kun kun vain tuulee. Nostin jalat kojelaudalle. Kun hommaa vanhan mekaanikon saa myös näitä vaivoja. 

Hessu (siis tämäpähän Jetsosen Mikko siis) neuvoi ajamaan Viitasaareen ja siitä pudottelemaan Tervon kautta Suonenjoelle. Taivastelimme neuvoa mutta tottelimme ulkopaikkakuntalaisina tietysti paikallisen neuvoa. Ja kun Savoon tullaan niin sehän ei ole ollenkaan selvää mistä ajetaan. Kävi ilmi että Viitasaaresta pääsee Suonenjoelle kolmea eri kautta ja olikohan näin että vielä Tervostakin kahta eri kautta. Joo-o. 
Saimme reaaliaikaista ohjeistusta Hessulta autoon teiden kunnoista ja ajoajoista (heh, mikä sana!). Ja niin siinä kävi että niinkin mittavassa maailman metropolissa kuin Tervo, meni siinä kylän ainoassa risteyksessä intoksi. Tempaistiin vasempaan ja pysäkille, suurentelin puhelimen navigaattorin karttaa kohdilleen mutta toiminta oli liian hidasta Matille. 
- Annappa kun minä.
- No koko ajan tässä kyllä.
- Ei se ollut sulla se homma nyt hanskassa. 
Samaan aikaan kun Matti saa omansa hollille ja reitit kuntoon oli se jo omallakin ruudulla mutta eihän siinä. 
- No vittu!
- Saatana!
Kilometrin päästä puhumme jo muusta ja nauru maittaa. Normipäivä toimistossa. 

Hessulle pääsimme ajoissa tokikin. Pihassa mietin miten jonkun asumus voikin olla yhtä aikaa keskellä kaikkea ja taas ei sitten niin yhtään mitään? Hiekkatien varressa ollaan ja luonto humisee vieressä mutta jääspeedwayn ytimessä ollaan. Paikalla ovat treenaamassa Hitchkokki, Larrot, NyrösJussi sekä Tiri. 
Tomi ei jäälle ole kalustoa vienyt vaan ne saa kaverikseen Matin rojut autoon. Jatkamme tästä matkaa Tomin Mersulla. Pakkaaminen on palapelin kokoamista ja parhaiten se onnistuu auton omistajilta joten jätän talkoon kylmästi väliin koska tiedän ettei ensimmäinenkään loota jonka ojennan tule oikeaan aikaan tai oikeaan paikkaa kohti.
Työnnyn sisälle ja aiheutan hämmennystä talon emännässä kohtalaisen fyysisellä tervehdyksellä. Paikalla on myös "Uuno" joka on Tomin kavereita. Hän lähtee mukaan katsastamaan meininkiä.

Kohtuu ajoissa jatkamme kohti Naantalia ja iltalaivaa. Kuskihukista tulee inttoa, ratin taa hinkuu Hessu, Uuno ja minä. Hessu sortuu säälittävään uhkailuun ja joudumme Uunon kanssa myöntämään tappion.
Suomi ei kummoista välillä tarjonnut, mitä nyt Tampereella oli joku päättänyt ohjastaa ajokkinsa moottoritien keskinurmelle. Osuutta asiaan saattoi olla myös ankran sakealla lumisateella joka teki ajokelistä haastavan. Vaan ei meidän Hessulle, tikkutaksarille;
- Menkää nyt vittu että ihmisetkin pääsee.

Satamaan päästyämme lätkitään laivaa odotellessa korttia.


Laivalla iltapala naamariin (sillä sehän kuuluu lipun hintaan, kuten kaikki kovat matkamiehet tietääkin) ja nukkumaan. 

Gävleen ajaa Kapellskäristä hetkessä ja näinpä olemme ao kirkonkylällä jo aamusta. Pyörimme jollain ostarilla kuten nuorten kuuluukin mutta ei sielläkään ole mikään auki. Tosin kukaan ei tunnu tietävän mikä sieltä pitäisikään olla.
Gävlehän tunnetaan paikkakuntana siis.. niin.. no. No niin no. Posa Sereniuksesta joka tulee kyllä varikolle joten eipä siellä katseltavaa kylillä olisikaan.
Kyllästyimme uneliaaseen menoon ja ruotaisimme radalle. 

Gävlen rata on näppärän pittoreski paketti. Lämmintä varikkotilaa on yhden joukkueellisen verran, loput pääsee katokseen. Myös kahvilarakennus pukuhuoneineen on pihassa. Homma etenee tutusti, rojut esille ja pilttuuseen. Porukkaa valuu ja kuulumisia vaihdellaan. Viereiseen pilttuuseen parkkeeraa Siiran Seppo. Oulusta lähtöisen oleva veteraanikuski joka on asunut Ruotsissa jo kauan.
Suomi taittuu silti vielä hyvin ja mies kertoo olleensa Oulussa vuodenvaihteen pyhinä ja käyneensä mäenlaskussa Syötteellä. Muistan nähneeni Sepon montakin kertaa kisahommissa katsomon puolelta. SM-mitaleita on montakin ja jos oikein muistan myös PM-mitali löytyy.

Aikaa on joten äkseeraamme oikein kunnon poseerauskuvan:

Joutessaan ehtii räpsimään.

Ajajaesittelyä odotellessa Hollannin Jimmy Tuinstra, joukkueemme ja kenties koko liigan kuopus, venyttelee menemällä polvilleen ja taittamalla vartalonsa taaksepäin niin että niska ottaa jäähän. Ohi kulkee Isä-Svensson joka äimistyy moista ja toteaa nestorin oikeudella maassa olevalle Jimmylle:
- Va helvete!!??!?! Nauran ääneen.
Meiltä Norola kokeilee samaa ja eikä kauas jääkään joten ei ole hänkään aivan tönkössä. Hyvä näin!

Ajajaesittely Bockarna vasemmalta oikealle; Seppo Siira, Mikko Mäkinen, Matti, Jimmy Tuinstra ja Tomi Norola. Pipo päässä jj Gun-Marie Svensson Tomin vieressä.


Kisa käynnistyy Matin osalta erällä jossa vastassa on heti Tomi. Erään mennessä toimitamme pienet leikkimieliset psyykkaukset. Jätkiä naurattaa. Startin vie Hallen mutta Isä-Svensson puristaa aavistuksen hentoa rajummalla otteella ohi. Tomi säntää kolmanneksi ja Matti jää ajattamaan Tomia. Rata on todella pyöreä ja vauhtia on koko ajan paljon. Aurinko paistaa takasuoralla vastaan ja jäähilettä on ilma sakeana. Ihmettelen miksi Matti ajaa aivan liian aikaisin sisälle ja mietin että onko tuo rata oikeasti noin outo kun ajolinjat on ihan mitä sattuu.
- Vittu kun ei nähny mittää, huutaa kuski erästä tullessaan.
Jaa. No se. Ihmettelinkin jo että mikä siinä nyt oikein...
Nollahan siitä tuli mutta sitä ei jäädä nyt itkemään, nyt pitää saada näkyvyys kohdilleen. Vaihdamme värilasit seuraavaan erään ja toivomme parasta.

Seuraava menee jo paremmin, nyt näkeekin ja ratakin alkaa tuntua tutummalta. GP-miehet Niclas Svensson ja Johann Weber ehtivät vielä karkuun mutta Mikael Flodin joutuu katsomaan Matin perävalot. 1 piste.

Kolmannessa Jonas Andersson osoittautuu liian vahvaksi mutta nyt taakse jää Albin Lindblom. Albin on ehkä lajin ystävällisin ja hyväntuulisin mies. Aina hymy naamalla ja ystävällinen sana jokaiselle taskussa. On saanut nopeutta huimasti lisää viime talvesta ja ajaa aina rehdisti. 2p.

Neljänteen erään lähdettäessä Ö-vikin Ove Ledström pelleilee omasta pilttuustaan. Näyttää Matille sormillaan omia silmiä ja sitten Mattia, "now its you and me", ja nauraa. Matti näyttää takaisin ja nauraa. Ei ole mörökölli Ovekaan, eikä itse asiasa moni muukaan, ihan pirun mahtavaa porukkaa tässä lajissa on, ei siitä pääse mihinkään.
Jos oikein muistan Matin startti menee pipariksi ja Ove menee menojaan erävoittoon. Isä-Olsenista Matti suoriutuu nopeasti mutta Andreas Lindblom tuottaa hankaluuksia. Andreaskin ajaa jo tolkun kyytejä ja niin siinä käy että tiukasta ahdistelusta huolimatta Matti jää kolmanneksi. Hyvää kilvanajoa kuitenkin.

Meiltä Jimmy oli liekeissä ja jatkoi siihen mihin MM-karsinnoissa jäi. Vaikka pisteitä ei tullut kuin kolme oli nuoren miehen otteet mukavaa katsottavaa. Tästä tulee vielä jotain, se on ihan varma. Ikää on vasta 17 ja poika paiskoo hyviä eriä Ruotsin liigassa. Nostakaamme hattu tahi malja (saatte valita kumman vaiko molemmat) Hollannin kuskeille. Kun kotimaassa ei voi edes kunnolla treenata he tulevat Ruotsiin harjoittelemaan ja kisaamaan. Vaatii aikaa ja rahaa ja asennetta että tähän ryhtyy mutta niin ne pojat tekee. 
Tässä Jimmy isänsä Johnnyn kanssa:


Turpaahan siinä Bockarnalle tuli mutta se ei ihan yllätys ollut, taso on Ruotsissa kova. Nostelemme rojut Mersuun ja käymme vielä lähtökahveella ja hampurilaisella. Kahvia on mutta hamppareista ei ole enää kuin pihvejä. Käyn tiskillä seuraavan keskustelun, ruotsiksi:
- En kaffe och hamburger.
- Vi har inte längre semla. Där et stek bara.
- Det gör ingenting när jag har inte pengar.
Näin todellakin on sillä samalla huomaan että olin antanut taskustani kruunut jo pois. Hölmistynyt myyjä (Camilla) katsoo minua ja toistan huonolla ruotsilla väitteen siitä että hampurilainen ilman sämpylää voi hyvinkin vaihtaa omistajaa ilman rahaa, että se on ikään kuin tasapeli.
Tilanteen pelastaa Anna, kotijoukkeen joukkueenjohtaja joka selittää Camillalle jotain, arvatenkin ohjeistaa olemaan liikaa välittämättä mitä horisen ja että anna nyt vaan ne eväät.
Naisia naurattaa ja kyllähän tuo turskauttelee itseäkin.

Kurvaamme aamuiselle ostarille ja suoritamme joitain ostelmia sekä syömme. Siitä työnnymme satamaan. Juuri ennen Kapellskäriä ohitamme auton jonka katolla on luonnollisen kokoinen poro. Ei toki oikea, mutta mainosmalli. Valojakin autossa on moneen malliin. Ihmettelemme kuljetusta mutta saahan sitä liikkua toki vaikka mainosporo katolla, eihän siinä mitään.
Satamassa selviää mikä homma on kyseessä, paikalle vyöryy Barrel Challenge talviexpedition 2019. 
https://www.thebarrelchallenge.nl/
Kyse on hollantilaisten tempauksesta jossa maksimissaan 500€ maksavilla autoilla kierretään ennalta sovittu lenkki. Asiaan näkyy kuuluvan että ajokeissa on valoja, torvia ja jos jonkin sortin rekvisiittaa. Jonotusalue muuttuu eräänlaiseksi festivaalikentäksi kun arviolta toistasataa Challengen autoa tuuttailee, vilkkuu, pakokaasut höyryää ja porukka juhlii. Erään pakun katolla tanssitaan. Norolan pakun viereen ajaa Subaru jonka konepeltiin on pystytetty dildo. Siinä reissua tekee kolme naisihmistä. Sillä lailla.
Erään auton takakontista avautuu teline jossa grillataan, pojille tulee kiire laittaa grilli piiloon kun jono alkaa liikkua. En edes mieti mihin hiilet meni.
Tässä yksi otos menosta, kuvasta kiitos Hessulle, käväisin just pöllimässä tämän sun facesta:

Tässä toinen, kiitos Uunolle:


Laivaan meno on kaaosta, työntekijät joutuvat ajamaan trukkeja poikittain kaistoille sulkeakseen tietä niin että edes jonkilainen jono pääsee syntymään. 

Mietimme mihin nuo kaikki ihmiset mahtuu jos laiva on sama jolla tultiin. Eivät mihinkään. Eikä tarvikaan sillä laiva on sama joka ajelee normisti Hki-Travemunde väliä. Hyvin mahdutaan. Illalliselle lompsimme vähän jännittynein mielin mutta meno siellä on rauhallista. Huolimatta juhlatuulesta ja mm. kuvan naisten kansallispukuisista miehistä syönti sujuu ilman kummempia hankaluuksia. Asiallista sakkia. 
Kuulemme myös että tässä laivassa ei ole kuin kolmasosa retkeläisistä, 2/3 on tullut Tukholma-Turku reittiä, kaikki eivät kuulemma samaan laivaan mahtuneet.

Maanantaiaamuna suuntaamme Naantalista takaisin Savoon, minulla on jo työpäivä ja naputtelen Mersun takaosassa läppäriä. Samassa muistan kysyä Tomilta oliko hänellä sykkeenmittaus ja  harjoitus päällä kisan aikana. Olihan se. Pyydän lupaa vilkaista miehen harjoitusta ja siellä näkyy mahtavasti 4 sykepiikkiä jotka tietysti ovat ajetuista eristä. Huiput ovat päälle 190 ja palautuminen nopeaa joten mistään ihan rapakuntoisesta kaverista ei ole kysymys. 
- Jumaliste, pääse minulta.

Matkan varrella näemme Barrel Challengen autoja matkalla pohjoiseen, seuraavana etappina heillä on Oulu jossa odottelee -27 asteen pakkanen. Osa oli suunnitellut teltassa yöpymistä mutta vähän epäilen ettei tainnut onnistua. Kaleva uutisoi karavaanista joka jatkoi Oulusta rajan yli Ruotsiin ja Norjaan ja sieltä alas, laivalle ja takaisin Hollantiin. 

Savossa suoritamme karua rajumman kylmäkäynnistyksen Matin Mersulle lisävirran avulla ja pakkaamme kamat nyt toiseen suuntaan. Päätämme ajaa Kuopion kautta, toista kertaa ei Tervoon eksytä.
Kuopiossa käyn kaupasta vettä, kysyn lähtiessä tarviiko muuta. Ei tarvitse kuulemma. Moottoritiellä alan kahvinkeittoon nyt kun sitä vettäkin on.
On vettä. Mutta ei ole pöönejä. Jaa. Niin. Joo. Vedenpuute muistettiin muttei pöönävajausta.
Naputtelen läppäri sylissä työpäivän loppuun ja kohtapa olemmekin takaisin Tupoksessa. 

Mukava reissu, kiitoksia vielä näin ajankin takaa molempien puolesta Tomille, Hessulle ja Uunolle. 

-- Jumppe