26.8.2014

Copyright Jumppe

Sommar är kort, hösten kommer snart.
Joopa joo. Ei ole ensimmäinen kerta kun niin pääsee käymään että syksy yllättää. Ja kohta heti sen perään talvi. Ai niin, sen verran rajoitinta kehiin, että talvi yllättää vain jos se sattuu tulemaan. Ennen se tuli varmasti, kuin oksennus, nykyään ei tiedä ihan vannoa miten käy. Eikä tätäkään ilmiötä voi panna enää Keskustan viaksi niin kuin ennen vanhaan työkaveri laittoi kaikki asiat. Kollegasta jätti aika joku vuosi sitten ja Keskustakaan ei enää nykyään aina petä.
Kait?

Miten lie muuten lukijoilla loppukesä mennyt? Itsellä kohtuu kiireisesti, muutamia mukavia viikonloppureissuja on suoritettu erilaisin kokoonpanoin ja pääsääntöisesti hyvin fiiliksin. Palautteesta päätellen (nöyrin kiitos siitä!) matkakertomukset upposivat ja kuten uhosin, voisin raapustaa muutaman rivin Islannin reissusta jonka kävimme perheen kesken heinäkuun alussa. Yhtä tarkoin en aio retkeä selostaa kuin Kaken reissun, ette jaksaisi lukea, mutta jos käyn Islantia läpi muutamilta kanteilta siten kun me/minä se/n ko(etti)in:

Historia:
Islannin löysi muutamat jannut. Luultavimmin joko Irlannin tai Norjan jannut, tai molemmat. Vanhin kirjoihin kirjattu asukas oli "Papar", irlantilainen munkki. Norjan puolelta taas vanhin lienee oli joku viikinkiheppu. On nämä historiankirjoissa, vetelen tänne näitä sen perusteella mitä viikinkimuseossa opin ja muistan, joten jos haluatte värittämätöntä faktaa, kurkistakaa sieltä. Eräskin viikinki oli kuulemma suunnistanut saarelle korppien avulla. Tosin aika työlästä oli ollut.
1 oli lentänyt Fär-saarille, 1 palannut kotiin mutta 1 lennellyt Islantiin.
Miten tuo suunnistus on tapahtunut käytännössä, en museossa oppinut. Onko lintu lentänyt päivän edellä ja palannut yöksi veneeseen ja taas aamulla on noussut lentoon ja vene seurannut?
En tiedä.
Mutta sen tiedän että on siellä ranta noitumisesta raikanut kun siivekäs on vienyt viikingin Fär-saarille Islannin sijasta. Lienee saanut lintu satikutia ja varmaan joitain kymmeniä nuoliakin on voinut sulissa vohista.
(Missä se GPS:n keksijäkin silloin luurasi kun olisi ollut ISO tarvis?)

Muutenkin kummastuttaa mitä ihmettä kukaan on ylipäänsä Islannissa tehnyt. On pitänyt olla jätkillä hinku purjehtia että on joskus sattunut siihen rantaan. Rouva arveli että sinne menneet olivat karkoitettuja. Se kävisi järkeen, muuten koko saari on niin "pistoraiteen päässä" ettei sinne kyllä muuten tule asiaa.
Ja karkoitus passaa kuvaan muutenkin siinä mielessä että vaikka sattui saarelle osumaan, vaati kyllä kovan motivaation jäädä sinne kivikkoon, tuulen ja sateen sekaan majoittumaan.
Paitsi, jos ne osui Blue Lagoonin kohdalle, sittenhän se on voinut matkamiehen mieltä ylentää kun on ollut luonnon valmistama tajuton kylpypalju höyryten odottamassa. Ja vihertäähän se sisempänä saarta kerrassaan lumoavasti, vieläkin, mutta ei se rantautujille heti ole näkynyt.

Muuan saarelle muuttanut viikinki oli päättänyt antaa rantautumis- ja asuinsijakohdan päättämisen jumalille ja syytänyt omin riimukirjoituksin varustettuja puupaaluja veteen ja luvannut asettua siihen kohtaan mihin vesi ne rantaan kuljettaa.
Hieno ele, varmaan ovat jumalat peukaloa näyttäneet hemmolle mukavasta muistamisesta, mutta pieleenhän se meni. Meni 2 vuotta ennen kuin jantterin orjat edes löysi ne poolat ja sittenkin paikka oli surkea. Heppu päätti toisin ja asettui muualle. Varmasti ovat jumalat nakanneet disliken faboon sillon välittömästi. Toisaalta jos oikein muistan, tällä paikalla on nyt Reykjavik. Että.. miten sen nyt ottaa..

Islantilaiset muuten nauraa Kristoffer Kolumbukselle. Tämä baskeripäinen siirtomaahahmohan oli karusti myöhässä. Nimittäin joku Eiricsson löysi Amerikan jo paljon aiemmin. Sittemmin ovat islantilaisetkin voineet katua urotyötä, olisi ehkä ollut kaikin puolin somempi kun olisi jäänyt löytymättä koko paikka. Sen verran ämerjikkalaiset ovat kuitenkin löytämisestään olleet otettuja että ovat lahjoittaneet saarelaisille oikein patsaan miehestä.

Just patsashan se kannattaa lahjoittaakin eikä esimerkiksi jotain käyttötavaraa. Kuvitelkaapa kun Islannin edustaja tulee jenkeistä kotiin:
- Hei Sven, tunnustiko ne että me löydetiin ne?
- Joo, kyllä ne myönsi että ihan olisivat jääneet piiloon ilman meitä.
- Hienoa, saitko neuvoteltua palkkioksi sen 50 ziljoonan lainan?
- No.. een.. mutta hei, anto ne tämmösen patsaan!

Heppu lienee ollut Leif Onnekkaan porukan jäsen ja käynyt Amerikoissa eksyttyään sakista ja kadonnut muutamaksi vuodeksi. Takaisin ilmestyessään heppu oli kuulemma kanneksinut viinirypäleitä kädessään ja puhunut outoa kieltä. Luultavimmin Jukolan pirttiä rotevampien opetusmetodien jälkeen mies oli saatu taas puhumaan viikinkiä. Mies väitti käyneensä maassa jossa rypäleitä kasvaa. Myöhemmin on arveltu hepun pistäytyneen Newfoundlandissa jota viikingit olivat alkaneet kutsua nimellä "Vinland" - Viinimaa. Jotain tuollaista patsaaseenkin on kirjailtu.
Pah, sanon minä. En usko tuota. Jos se olisi tullut sikäläinen koirarotu kainalossa takaisin, tuo menisi läpi.
Viinirypäleitä... my ass. Eihän siellä kasva partakaan, saati sitten maasta rypäleet.

Muuten Islannin historia on kulkenut sitä tuttua rataa. On tullut porukkaa muualta, lähinnä Irlannista ja Norjasta, sekoituttu, vähän klikkiinnytty ja tapeltu keskenään. Kalloja halki ja sitä rataa. Uskontoa on tuotu saarelle kuten muuallekin. Kristinusko meni läpi koko saarelle yhden viikonlopun aikana. Sikäläinen poppamies, capo de tutti capi, oikea chief murjaani oli hautautunut jurttaansa turkisten alle miettimään pariksi yöksi. Sieltä tultuaan mies oli todennut että:
- Passaahan tuo. Otetaan tuosta uskonto koko porukalle. Vanhoja jumalia saa edelleen palvoa muttei julkisesti ja hei - ei tyrkytellä turhaan muille, jooko?

Historia tuntee tietysti myös asiaankuuluvat taudit ja niiden mukanaan tuomat väkitappiot. Myös joka maan historiaan kuuluva kiintiöhuora on kirjoitettu tämänkin maan taruun. Noitana sitten polttivat kun eivät muuta enää keksineet.
Normimeinkiä kaikin puolin.
Rempseitä veikkoja olivat olleet, viikingit, siitä todisteena kenties saaren vanhin liikennemerkki:

Ja laitetaan malliksi vielä ammoinen saaren asukki, joku aikalaistensa kovana jätkänä pitämä hahmo tämäkin oli:

Jossain kohtaa karu nälänhätä on kohdannut saarta ja kuolo niittänyt satoaan. Sittemmin seikkailivat pankkien kanssa, tämän varmaan jo muistattekin, ja turpaan saivat. Siitäkin näyttivät selvinneen, muutama pankki oli vielä perustuksillaan, oikein neonvalotkin paikallaan (en tiedä olivatko päällä yöaikaan).

Historiako lie vai karu luonto vai mikä, mutta jokin on muokannut sikäläisistä mukavaa sakkia, oikeinkin ystävällistä kansaa kaikin puolin. Tähän mennessä pidin Portugalia ystävällisimpänä maana missä olen vieraillut mutta taisivat nyt he tippua hopealle.

Seuraavalla kerralla käymme läpi luontoa ja sen asukkaita, oletettuja sellaisia ja oikeitakin.

--Jumppe