1.2.2015

Copyright Jumppe

Morkoonia!
Piti ryhtyä asioista tehden kirjoituspuuhiin kun meinaavat muuten unohtua koko touhut.
Ne on härkäviikot sitten ohi, talvenselkä taittumassa ja tipattoman viettäjät ovat tänään huokaisseet syvään. Itsellä oli myös jonkinmoista yritelmää, ei totista, kunhan maksaa malliksi säälin. Viime viikonloppuna se tyssäsi, suunnitellusti kylläkin, vaihtui tipaton tammikuu vuotavaksi viikonlopuksi.
Käytiin nimittäin Joensuussa katsomassa Jääspeedwayn SM-kisa. Kajaanin kauhukaksikon kanssa olin Kainuun pääkaupunnista käsin liikenteessä. Hyvä reissu, hyvät kisat, kannatti käydä. Täältäkin käsin vielä Eros-Timpalle ja Hyvärisen veljeksille kiitokset järjestämisestä, hommahan pelasi!
Jos on jääspeedway-kisojen järjestäminen raskasta, niin on niissä käyminenkin. Luulen että ajajat pääsevät kohta vähimmällä siinä hommassa. Vai mitä sanotte siihen jos kisa on lauantaina niin seuraava normipäivä normiväreillä aukeaa vasta seuraavana torstaina? Että jos meinaatte lajia ryhtyä seuraamaan niin hoitakaa peruskunto törkeän paikan
leirillä jos syksyllä iskuun, muuten kaudesta ei kyllä mitenkään selviä!

Kotosalla taasen katselin puolista syödessä lintujen syöttöpisteelle ja huomasin että siementen syöttömökki oli tipahtanut hankeen. Kaikki siivekkäät olivat Rouvan ostaman talimakkaran kimpussa.
Jumaliste.
Haistoin vahvasti palaneen käryä. Rouvaa sapetti aiemmin niin vietävästi kun sen ostama eväs ei kelvannut, minun laittamat siemenet vain. Laskin heti 1+1=pudonnut syöttömökki. Evään jälkeen hyppäsin kumisaappaisiin (huopa-) ja syöksyin hankeen tutkimaan asiaa. CSI Tupoksen kanssa ei nimittäin pelleillä. Ryhmä Vetomiehen opein ryhdyin tutkimaan rikospaikkaa. Uponneen mökin päällä lumessa oli jalanjälki.
Ahaa!
Täällä on siis käynyt... jänis. Mutta mutta... jänis tuskin osaa lankaa katkaista. Lisäksi roikotinlanka oli metallinen.
Ei.
Ei jänikset osaa muuta kuin heiluttaa korvia, värisyttää turpaa ja näyttää söpöltä kun sitä kuvataan.
Löysin mökin lumen alta.
Tyhjä.
Syöty vai tyhjennetty? Jäi sormenjälkipulveri autotalliin niin en voinut varmistua epäilystä. Olkoon.
Tutkin narua. Poikki kuin veitsellä. Muovinen eriste katkeamiskohdalla oli langan ympäriltä rikki ja lanka ruosteessa. Mutta, se oli ruosteessa siitä kohtaa jo kun vein mökin roikkumaan. Eli, ei se siitä ainakaan johdu siis.
Rouvan on täytynyt käydä sivuleikkureilla katkaisemassa lanka sillä aikaa kun riuduin viimapakkasessa Joensuun talvessa kinoksen päällä jääspeedwayta seuraamassa!
Vai sillä tavalla siis.
Viritin langan uudestaan ja täytin eväällä. Lisäksi laitoin vireille lämmitettävän syöttömökin teon ensi talveksi, sehän katsotaan kenen laittamia eväitä täällä tintit syö! Tänään lounaalla vaihdoimme Rouvan kanssa merkitseviä katseita. Kaikki linnut olivat silti makkaran kimpussa vaikka mökki tursusi auringonkukansiemeniä. Rouvan suupielessä karehti hymy.
0-1, mutta talvi se on ensi vuonnakin...

No joo, jätetään nämä tärkeähkö asiat ja mennään kauemmas taaksepäin tammikuuta. Tuleva veronkiertoneuvonantajani ja kaikkien lakiasioiden erikoisasiantuntija haastoi minut taannoin naamalassa biisihaasteeseen. Teini-iän top-5 kipaletta piti valkata.
Mahdoton tehtävä johon tulevan veronkiertäjän rutiinilla leivoin yksipuolisesti helpotuksia. Valintojen yhteyteen vuoduttui
tekstiäkin melko määrä, mietin että koosteenakin toimisivat mukavasti, joten tässäpä ne:

Biisihaaste I/V.
Mikan haasteeseen on tietysti vastattava, hän on lakimies, ja heidän haasteet paranee ottaa vakavasti. Mutta kovin on paha tämä teini-iän top-5 biisit. Jos sallitaan sen verran että jaan tuon iän kahteen top-vitoseen, alle ja yli 16v?
Jaa?
No, jaan silti. Ja alustahan se on lähdettävä. Itsellä ei ollut vielä edes kunnolista kasettimankkaa, mutta serkulla naapurissa oli. Sieltä tämä kuului niin monta kertaa että kun vedettin polkupyörällä Taivalkoski-Posio maantietä
(kahtasataa tietty!) niin tämä kuului päässä nuotilleen.
Samaisella tiellä opeteltiin ajamaan keula pystyssä ja matkaa mitattiin keskiviivoista ja sitten puhelinpylväistä kun taitoa karttui. Liikennettäkin oli. 300m meni. Hullua hommaa, keskellä tietä. Olisi edes joku tullut ja antanut selkään. Vaan tässä sitä vielä keikutaan. Ja niin tekee biisin esittäjistäkin vielä 1, jollain tavalla korissee elämän syrjässä kiinni.

Tästä kai se lähti. Ja, näkemättä on, vieläkin, tämä bändi. Ja jääkin varmasti.

https://www.youtube.com/watch?v=lHhK4ivUiIw

Piisihaaste II/V.
Jostain ilmestyi meidän huusholliin stereoyhdistelmä jossa oli levy- ja kasettisoitin. Myös muutama kasetti pyörähti esille, luultavimmin isoveljen mukana tjms. However, ja kuitennii nii, tämä kasetti pyöri taajaan minun toimesta ja sieltä jäi erityisesti mieleen tämä inkkarilaulu. Sanaakaan nappula ei teksteistä tajunnut mutta joku tässä livahti jakeluun.
Samaan kategoriaan kuuluu Mamas and Papasin California Dreaming, Uriah Heepin Lady in Black, Bay City Rollersin Give a little love, Terry Jacksin Seasons In The Sun (suomeksi Arto Sotavalta Päivät kuin unta vaan) ja vaikkapa Moody Bluesin Nights In White Satin. Paitsi että nuo muut opin radiosta, ja esittäjätkin selvisivät vuosia myöhemmin.

Eipä siinä, laitetaan Hollannin pojat lautaselle. Kuten linkin kuvastakin näemme, kyseessä on tosi kova poppoo, ja tokihan olen haalinut ao LP-levyn myöhemmin hyllyynkin.
Kuunnellaan miten Juoksevan Karhun ja Pienen Valkoisen Kyyhkysen rakkaustarinalle käy.

https://www.youtube.com/watch?v=tDSwX4YxL9k

Biisihaaste III/V.
Yläasteella kävi selväksi että on oltava joko punkkari tai fiftari. Itselle ei Crazy Cavanit tai Matchboxit iskeneet joten toiseen leiriin oli mentävä. Eput, Ratsia, Maukka jne kuului asiaan, jos ei muuten niin ainakin muodon vuoksi. Maukan Vaatteet, Pellen Moottoritie ja Tahdon jne sekä Täältä tullaan elämä elokuva tietysti kolahti.
Niin kuin kaikilla.
Mutta jos tuota vaihetta haluaa yhdellä biisillä kuvata niin ei se noista löydy.
Se löytyy Hassisen Koneelta ja Täältä tullaan Venäjä LP:ltä.

Sen yhden kappaleen teemassa toistuva periksianto ja luovuttaminen jatkuvan kilvoittelun ja parempaan pyrkimiseen sijaan kiehtoi kovasti, ainakin ajatuksen tasolla. Käytäntöön asti se ei minulla päässyt, kovin rappiolle ei ole tohtinut elämää päästää. Mutta kieltämättä lause "vitut minä mikään viisas ole, tahdon vain elää kuin ihminen" pitää kyllä kutinsa ohjenuorana tänäkin päivänä ja tunnen noin edelleenkin yhtä ehdottomasti kuin kasiluokkalaisenakin.
Ja kipale on Top5:ssä vaikka siinä yhdessä kohdassa pyydetään vaimoa tuomaan kaljaa, jota en allekirjoita, jos ei kaljaansa itse jaksa hakea - ei sitä silloin kannata juodakaan. Mutta taasen syy miksi sitä kitataan, eli ettei tätä aina kestä selvin päin, tuntuu taas tutummalta.

Mutta, oli miten oli, Rappiolla tekee mieli aina välillä olla!

https://www.youtube.com/watch?v=LPy2zlvesm4

Biisihaaste IV/V:
Joo. Sen verran edellisestä kipaleesta/levystä että oli myös minun ihka ensimmäinen LP-levy minkä ostin. Sitten isoveli muutti pois ja vei soittimen, siihen jäi barbi-ken roikottomaan kortonkia levyn kanteen soittimettomaan talouteen.
Älkäämme antako tämän häiritä. Yläastetta jatketaan ja kaljaa opetellaan juomaan, myös tytöt kiinnostavat kovin. Sitten eräänä päivänä Paloniemen Pekka (R.I.P.) tulee kouluun farkkuliivi päällä jonka selässä lukee Black Sabbath. Ja jotain muutakin. Nimi tuntui etäisesti tutulta mutta ennen kaikkea kiehtovalta. Joka tapauksessa nimet liivin selässä vetivät puoleensa kuin magneetti.
Tästä lähti käyntiin tutkimusmatka jolla ollaan vieläkin. Hevi tuli ja vei mennessään.
Radiosta kuunneltiin ne vähät mitä tarjolla oli ja kasetteja äänitettiin ahkerasti. Tanssireissuilla pyöri autojen soittimissa Saxon, Motörhead, Deep Purple, Scorpions, Rainbow jne. Tukkakin kasvoi, kunnes tökkäsi farkkuliivin kaulukseen. Yli ei mennyt, ei vaikka mitä teki. Nyttemmin syykin näkyy selvemmin.
Vaan mitä me tukalla, olihan sentään farkkua ja nahkaa. Sitähän se Biff ja kumppanitkin koettivat sanoa.

Ja tämä on sentään sitten nähtykin, parikin kertaa vissiin, ja vaikkei lippua keikalle jonotettukaan tuulessa ja tuiskussa, eikä lavankaan eteen tullut juostua (paitti Paroni), pölisi tämä jakeluun kummasti.

https://www.youtube.com/watch?v=K_1kX34fbwY

Biisihaaste V/V.
Jos oikein muistan, on viimeinen kesä ennen Ouluun muuttoa ja serkkupoika on ruotsista käymässä hoodeilla eli naapurissa. Kaljanjuonnin ja salakalastuksen ohessa kuunnellaan myös ahkerasti rokin rytkettä. Serkku yöpyi kerran myös meillä.
Jäi mieleen kun Göteborg oli tehnyt nuoreen mieheen jo tehtävänsä ja nukahtaminen ei onnistunut ilman taustamusiikkia. Tähän käytettiin samaa kasettia joka itselläkin soi taajaan, tosin puolta piti kääntää aika monta kertaa ennen kuin kaveri simahti. En muista mitä toisella puolella oli mutta toisella oli Rainbow Rising.

Rainbow tuli nähtyä sitten aikanaan Oulun jäähallissa, mutta olivat Straight between the eyes kiertueella ja ohjelmistossa jylläsivät Spotlight Kidit sun muut. Paljon myöhemmin Dio teki soolokeikan Teatrialla ja siellähän näitä sitten tuli.
Myös tämä. Hetkestä ei ole puhdas taika kaukana kun tämä intro liruu pimeältä lavalta.. ja kun tietää että kohta muuten rytkähtää.

https://www.youtube.com/watch?v=u2Sca4q2XwA

Pitäisi vielä väsätä se yli 16v haastelista. Vaan ollaankohan sitä enää teini-iässä tuon ikäisenä? Pitänee soittaa Dr Philille, se varmaan tietää. Ja Kiminkinen. Ja Rouva, se sanoo ettei henkinen ikäni ole ylittänyt 17v koskaan. Pitääkin lähteä näyttämään sille naamoja tästä.

--Jumppe