16.10.2014

Copyright Jumppe

Splut.
Mitä ihmiset? Onko ollut hjuva fjiilis? No. No niin no. Itselläni vaihtelevaa, todella mukavan kautta kohtalaiseen tympääntymiseen mutta eipä siinä, sitähän se on, normaalisti. Positiiviselta puolelta mainittakoon ehkä paras työmaan koulutus viime viikolta ja Iiriksen viime sunnuntaina järjestämä keppihevoskisa meidän pihamaalla.
Tiistainakin oli ihan messevää, kävin vesijuoksemassa tunteroisen. Saunoin höyryssä mennen und tullen. Pilettiä moiseen iloon ostellessa käytiin seuraavanlainen keskustelu:
- 1 uimaan.
- Se on 5.50€ aikuisilta.
- On se kyllä aika paljon minusta.
- Ai? No, mutta, saahan sillä kaksi tuntia uida ja saunoa ja vaikka mitä.
- Täh? Ei, kun tarkoitin vaan että on se aika paljon minusta, paremmin sopisi lasten lipun hinta.

No, tästä kommunikaatiokukkasesta voinemme siirtyä merkinnän varsinaiseen aiheeseen, metsästykseen, tuohon historiasta mukaamme jääneeseen eloonjäämisviettiin perustuvaan harrasteeseen. Tarkemmin sanottuna hirvenmetsästykseen. Muistanette viime merkinnän seurueen ja heidän kommellukset? Aloitetaan siis heistä:

Jälleen oli kokoonnuttu jahtimajalle perjantaina, valmistautumaan viikonlopun metsästykseen. Oli alettu juomaan viinaa ja tutkimaan karttoja ajojen järjestämiseksi.
Lauantai ei tuonut tilanteeseen muutosta, paitsi viinat loppui. Sitä oli tilattu lisää. Sunnuntaina ei luettu enää karttaa.
Metsälle ei siis päästy, mutta eipä käyny ambulanssikaan.

Seuraavassa tapauksessa ollaan Kittilän korpimailla. Sikäläiseen porukkaan on kelpuutettu kotikylästä jo etelhän muuttanut mies. Ja vieläpä pyssyn kanssa, kova maanpuolustusmies kun oli. Ensimmäisenä aamuna mies passiin torrakon kanssa hirveä odottelemaan.
Aikansa asemissa tökötettyään ja lähestyvän ajon ääniä kuunneltuaan kaveri oli joutunut toteamaan että muuten hyvä mutta tuli istuttua passissa väärin päin.
Montako hirveä meni selän takaa karkuun tai uskalsiko mies tunnustaa mokaansa seurueelle, tarina ei kerro.

Pudotkaamme kolmanteen tapaukseen alemmaksi suomea, lähemmäs Halonhakkaajan rantetta. Tässä käy se legendaarinen, eli äijä ampuu satavarmalta hollilta hehtaarin ohi. Vähemmästäkin joutuu porukan hampaisiin ja niinpä tätäkin oli ruodittu laajasti ja useilta näkökulmilta makkaratulilla. Eräs jäsen oli ehdottanut ohiammunnan syyksi ampujan taannoista avioeroa. Syy-yhtyes löytyy kuulemma siitä että eronneena miehen vatsan alapuoliset vastapainot olivat oletetusti täynnä, jolloin aviossa, tyhjin painoin, opeteltu ampuma-asento järkkyi aiheuttaen ikävää huojuntaa.

Samainen porukka oli tehnyt myös ikävän havainnon hirvistä. Kaikki nähdyt eläimet olivat käyttäytyneet jokseenkin hävyttömästi. Joko eivät olleet:
a) pysähtyneet
b) tai, jos olivat, jääneet seisomaan pää väärään suuntaan.
Molemmissa tapauksissa eläin näyttäytyi huomattavan erilaisena kuin ampumaradalla ollut figuuri. Tätä oli pidetty laajalti törkeänä. Kertonee myös siitä että koulutetut hirvet ovat lopussa ja metsä on täynnä vielä tavoille opettelevia nousukkaita.

Kuulin myös kummia aiheeseen liittyen kun kyselin työmaalla erään puuttuvan kollegan perään.
- Se on menny hirvimetälle. Ju nou, ajetaan Hummerilla päissään pitkin kankaita ja ruilautellaan rynkyllä sarjoja ikkunasta, stereoissa pauhaa Survivorin Eye of the Tiger ja päässä liehuu punainen amerikkahuivi.
On mennyt mahdottomaksi. Mutta siinäpähän menköön, kollega on nimittäin ruotsalainen.

Idempänä oli päästy jo nylkyhommiin. Kaveri kertoi homman olleen selvästä päästä tehtynä kovin tuskaista. Tämä johtui mukana toikkaroineesta ympäripäissään olleesta jahtikollegasta joka lopuksi liukastui raadon alle levitettyyn muoviin, mäjähtäen huolettomalta vartalolta otsa edellä lattiaan. Lopun ryhmän toivoessa vilpittömästi tajun menetystä, kas kun näin olisi saatu hommaan vauhtia, äijä oli kömpinyt lattialta puristaen edelleen tölkkiä kädessään.

Näin saman ilmiön viikonloppuna itsekin. Kokoonnuimme harrasteporukalla kisastudioon ja uupunein jäsen nukahti kesken kisan tuoliin. Useamman ihmisen voimin koettivat saada tölkkiä nukkuvan kädestä mutta ei lähtenyt.
Tästä päätellen miehen primitiivisin lihasmuisti on puristusmuisti, ei kukaan niin sammunut ole että tölkistä löysäisi.

Hirviää hommaa? :)

--Jumppe