15.10.2017

Copyright Jumppe

Morjens,

onkin taas hetki vierähtänyt viime raapusteluista. Taas on tapahtunut kommelluksia ja tilanteita joista voisi vähän kirjailla. On kamppailtu tiistaikirouksen kanssa sekä puunkaatorintamalla kunnostauduttu kyseenalaisilla meriiteillä. Mutta, jätetään ne tällä kertaa.
Piirtelen alle muutaman rivin muistokirjoitusta sen sijaan.

Suomen ratalajiperhettä kohtasi pari viikkoa sitten suru-uutinen kun Aarre Soivuori nukkui pois. Soipparina tunnetun kuskin ja allekirjoittaneen tiet kohtasivat harvoin mutta sitäkin mieleenpainuvammin. Emme me lähemmin tunteneet, kasvotuttuina tietysti tervehdimme varikolla ja katsomoissa, missä milloinkin tapasimme. Mutta, ehkä voin silti miehestä kirjoittaa.

-90 luvulla Oulussa ajettiin monena syksynä jääspeedwayleiri meren jäällä, milloin Oritkarissa, milloin Vihiluodossa. Meikäläinen oli noissa kekkereissä vakiokasvo, hangaround, lajin armoton fani, silmät kovana ajoa seuraava hahmo. Kuskeille en uskaltanut puhua mitään, mitä nyt tutuille, olivat liian kovia jätkiä minulle. Eriäkin ajettiin. Ja väistämättä välillä kalahtaa. Näin kävi tälläkin kertaa. En muista mitä kävi ja kuka teki mitä mutta kolarin tuloksena Karttunen jäi jäälle pötkölleen jalka hoitoa vaativana. Toinen kuski ajeli varikolle. Ambulanssi tilattiin ja sitä odotellessa porukka kerääntyi rinkiin juttelemaan. Itsekin siinä koetin liepeillä pällistellä. Henrikssonin Matti vinkkasi minulle että katsoppa Markku tuon yhden miehen jalkaa. Vasta silloin tajusin että Soipparin pohkeesta oli nahkapuku riekaleina ja välistä vilkkui punaista. Mies jutteli ringissä silti muina miehinä niitä näitä yhtä kahta.
Ambulanssi tuli. Se pysäytettiin ringin kohdalle ja Soippari nousi itse kyytiin sivuovesta. Bulanssin kuskit pyöri hytässä että mitä ihmettä. Soippari selitti takaa että tulin tässä kohtaa vaan kyytiin, katsellaan tuota jalkaa mutta että tuolla jäällä on kaveri joka pitää hoitaa ensin.

Toinen -90/-00 luvun muisto on Törnävältä, 9.1. vuonna jota en valitettavasti saa nyt päähäni. Silloin ajettiin Suomi-Ruotsi Jääspeedwayn Maaottelu. Suomen porukassa ajoi myös Soippari. Suomi voitti tuon matsin. Jos oikein muistan se oli ensimmäinen kerta kun tuo maaottelu voitettiin. Ja erikoiseksi sen juuri minulle teki että voitto ajettiin minun syntymäpäivänä.

Jokunen vuosi sitten ajettiin Puolassa Speedwayn MM-osakilpailua jossa lähtöritsat aiheuttivat hankaluuksia järjestäjille. Tuon tason kisassa ritsojen pitää toimia pomminvarmasti, mutta jostain syystä Puolan pojilla oli jäänyt jotain puolitiehen kun onnettomasti toimineita laitteita korjattiin kesken kisan ja TV-lähetyksen. Niemisen Kake pisti remontin aikana faceen postauksen:
- Soipparin pitäisi olla tuolla, se saisi nuo ritsat kuntoon.
Mielipiteeseen yhtyi välittömästi koko kotimaan lajiväki. Minä myös. Soippari olisi todellakin saanut ne kuntoon, nopeasti.
Konehommissa mies oli myös haka. Muistan kuinka kerran haeskelin nokkaketjua omaan pysty Jawaani. Kuulin että jonkun vanhan Mersun vastaava ketju käy siihen. Kun kyselin mikä malli mahtaa olla kyseesssä, minulle vastattiin että:
- En tiä, mutta Soippari sen muistaa.
Näinpä.

Viimeisen kerran näin miestä Ylitornion Jää MM-karsinnassa. Katseltiin samassa köörissä kisaa ritsojen kohdalla. Tuntuu hullulta ja haikealta että nyt yksi mies on ringistä poissa.
Ja kyllä vain sekä ristus notta: Soippari oli hyvä mies.
Kepeät mulla Aarre.

--Jumppe