20.10.2019
Copyrigt Jumppe

Se on moro!

Syksyn teki, äsken. Kuuraa maassa, talitintit ruokapaikalla, mollikka paistaa ja ilma on kuin maitoa. Kohta jäätyy Tölppä ja Alakylä, pääsee jätkät ajelemaan. Mainioita, oikeinkin mainiota.

Kirjoittelen vielä yhden merkinnän Skotlannista. Aloitetaan otsikon vempeleestä.

Oletteko koskaan nähneet vesiliikenteen eritasoista T-risteystä? Niin. Siis että kaksi vesireittiä joilla on 30m korkeuseroa muodostaa toimivan T-risteyksen jossa veneet pääsevät menemään? No kuulkaa. En minäkään ollut ennen reissua. Tokko näitä montaa on värkättykään maailmaan mutta Fallkirkkiin on yksi. Siitä sen nimi, Fallkirk wheel, Falkirkin pyörä.
Tällainen härveli.

Pyörässä on kaksi "kehtoa" joissa on vettä. Päädyissä on luukut niin että sinne voi ajaa veneen. Sen jälkeen tuo pyörä pyörähtää vieden veneen ylös ja tuoden toisen alas (mikäli kyydissä on). Kas näin:
 

Vaikuttava, perin vaikuttava tekele. Piti katsella monta pyörähdystä kun tuntui ettei oikein saa tarpeekseen. Kyytiin en mennyt, halusin vain nähdä kun tuo pyörii ja miten luukut sulkeutuu jne. Tähän ala-altaaseen tullaan ohi virtaavasta joesta tavallisen muutaman metrin nostosulun kautta. 
Alla kuva sulun joen puolelta.

Tuossa vieressä olevassa pömilässä oli vähän historiikkia ja mm tieto että härrävärkki sisältää yli 20000 erillistä osaa. Energiaa yhteen pyörähdykseen kuluu saman verran kuin teeveden keittoon. Rahaa pyörän tekoon on aikoinaan mennyt riittävästi ja ymmärtääkseni tuli ihan tarpeeseen kun veneillä vielä liikkui tavaraa ja ihmisiä. Nykyään pyörä on pelkästään turistikohde, kuljetushommat ovat siirtyneet pyörille, juniin, ilmaan - ties minne. 

Onhan tuo varsinainen insinöörityön taidonnäyte. Voin kuvitella innon kun tuota on päästy suunnittelemaan. On siinä lyijykynä vaeltanut suupielestä toiseen jonkun kerran. 
Enemmän tietoa pelistä löytyy vaikka näistä linkeistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Falkirk_Wheel
https://www.youtube.com/watch?v=k27gOmrDgpo

Youtubessa on myös hyviä videoita joissa näkee pyörän toiminnassa, esimerkiksi nämä:
https://www.youtube.com/watch?v=n61KUGDWz2A (nopeutettu)
https://www.youtube.com/watch?v=_tBH9SE-Kw8 (tämä taitaa olla normaalilla nopeudella)
Vielä laitetaan varsin hieno ilmakuva alueesta:
https://www.youtube.com/watch?v=FOOsF-Yufz0

Kaikkea sitä, sanoisi Hautalan Vaari.

Kun kehuin aiemmin Skotlannin ihmisiä niin lopetellaan reissukuvaus mukavalla muistolla joka jäi mieleen paluumatkan Glasgow - Manchester junaosuudella.
Valitsen tämän vaikka voisin kirjoittaa myös eräästä pariskunnasta jonka tapasimme Iron Horse pubissa. He antoivat lyhyen oppitunnin Skotlannin tilasta, itsenäistymisaikeista, EU-erosta sekä iän ikuisesta protestanttien ja katolisen kinastelusta. Isoja asioita on heillä nyt pöydällä. Tsemppiä sinne ja älkää tapelko.
Tai toisesta pariskunnasta jonka tapasimme Obanin suklaakahvilassa. Vähän homssuleena emäntä ja hillitympi miehensä. Mainiot jutut heillä. Tai Fort Williamin hotellin omistajapariskunnasta jonka emäntä kävi reissujemme aikana ostamassa Rouvalle synttärilahjan. Ystävällinen on lievä ilmaisu heistä. 

Sen sijaan piirrän tuokiokuvan kanssamatkustajistamme. Käytävän toiselle puolelle, pöydän molemmin puolin, asettui nelikko. Mummu, arvatenkin hänen 60 nurkilla oleva poikansa liituraitapuvussa ja nappaskengissä. Toiselle puolelle pari kolmekymppistä naista. 
Heti kun juna lähti liikkeelle, kaivoivat naiset pienet skumppapullot kasseistaan pöydälle ja kaatoivat mukeihin. Liituraitamies ei jäänyt yhtään pahemmaksi vaan kaivoi omasta muovikassistaan tölkin kaljaa. Jos silmät voisivat pudota, olisin joutunut ne keräämään junan lattialta. Siis että mitä? Liituraitapukuinen mies kaivoi juuri pussikaljaa pöytään?!?!. Terve ja morjens. 
Mutta, mikäpä siinä. Käy minulle, nauttikaahan menemään, ei minua haittaa yhtään.

Seuraavaksi kassista löytyi muovituoppi jota mies haisteli ja meni epäilevän näköiseksi. Mummu otti mukin ja kivahti jotain josta en ehtinyt saada selvää, ja löi tuopin pöytään että nasahti. Luulen että suomeksi se olisi ollut jotain "vain saatana se luottaa, kaajat nyt sitä kaljaa siihen".
Poika kaatoi. Siemauksen kahden jälkeen Mummaa rupesi naurattamaan jo. Voi veljet mitä menoa. Etten sanoisi oikeaa hommaa. 

Tovosen kuluttua vaunuun pelmahti tarjoilukärry ja odotin mielenkiinnolla mitä myyjä sanoo omien juomien kiskomisesta. Niin.
Ei mitään tietenkään. Eihän nyt olla suomessa. Se ole niin nuukaa. Bongasin kärrystään kaljaa ja ostin minäkin, ihan periaatteen vuoksi, tölkin. Edessäni istuvat nuoret miehet potivat kauas havaittavaa kohmeloa ja toinen ei ostanut mitään ja toinen pyysi pullon vettä.
- Water?!?!? Come on man, its Sunday, äimistyi myyjä ja olisi arvatenkin tyrkyttänyt miehelle kaljaa. Nauruksihan se meni molemmin puolin. 

On ne. On ne vaan. Rentoa ja hyväntuulista menoa. Jos ihmiset tekivät Glasgowin niin meille he tekivät kyllä myös koko Skotlannin. Kerrassaan oivaa väkeä. Tehkää sovussa ne isot päätökset. Tullaan taas käymään kun ehditään. Edinburgh, Aberdeen ja ihan pohjoinen on vielä näkemättä.

Rouvalle kiitos matkaseurasta, tai no, Rouvan reissuhan tämä olikin itse asiassa mutta kuten huomaatte, eipä tarvinnut itselläkään juuri menoa noitua.
Ja sellainen toive vielä Rouvalle että älä kasva enää aikuisemmaksi. Nyt on hyvä. Pidä se ainainen uteliaisuus ja positiivinen asenne tallessa. Hyvä sinun kanssa on eloa eteenpäin mennä. 

--Jumppe