28.11.2014

Copyright Jumppe

Hyvää iltaa vieraat sekä tutut, minä olen Mr Tampax, pidän puhtaana jutut. Näin alkaa erään, nyttemmin jo legendaksi aateloituneen lauluntekijän aloituslauseessa mainitun herran mukaan nimetty kipale. En minä muuten, mutta tuli vain mieleen kun mietin miten aloittaa tämä merkintä ja tervehtiä lukijoita.
Suokaatten anteeksi.
Muistatteko viime merkinnän? Sen viheliäisen tiistain? Joo.. voi helevetti. Hirviä päivä. Mutta tiedättekö mitä? Seuraavallakin viikolla se yritti päällensä. Yritti kuin yrittikin. Sama kaava. Pissapojannesteet, korttipelit, kaikki. Mutta, nyt en antanut periksi. Pistelin vaan pökköä pesään ja nauroin kuin hyeena Afrikan yössä. Kiitos tästä seisoi nurkan takana sekä naapuritalossa. En välittänyt siitäkään vaan painelin menemään. Kyllä siitä päivä sukeutui, mutta ties mikä perkeleen harmageddon sekä jamppatuomisenfanclubinpikkujoulu siitäkin olisi sukeutunut jos en olisi ollut niin kovana.

Myöhemmin seesteydyin ja otin lopun viikon tyynesti vastaan kuten viktoriaanisen ajan nainen hysteriahoidon.
Lauantaina savustelin kalaa. Ihan vain periaatteen vuoksi. Pari messevän kokoista meriahventa (kiitos Rampe!) sai uuden värin pöntössä. Siinä söhlätessä faksailin Herukan Paronille kutsua tulla syömään kalaa. Kaima valitti välimatkaa ja vannoi että tulisi jos vain asuttaisiin lähempänä toisiamme. Samalla hän kannusti muuttamaan Herukkaan. Kumosin pyynnön tylysti vetoamalla idean mahdottomuuteen.
- Siitä ei tulisi mitään. EI yhtään mitään.
Kaima myönsi, mutta tähdensi kuitenkin ettei toista ideaa, ajatusta vierekkäisistä vanhusten hoitokotihuoneista pitäisi unohtaa. Nyt oli minun vuoro myöntää. Ei pidäkään. Sen sijaan siihen pitää pyrkiä.
Tuosta alkoi muhia ajatuskulkuja minkälaista mahtaisikaan olla elo siinä palvelutalossa joka meidät molemmat yhtä aikaa huolii ja vieläpä ehkä vierekkäisiin huoneisiin... hmmm...
Joten, hyvät lukijat, tervetuloa Vanhushuolinta Tekarin hoitajien kahvihuoneen tulevaisuuteen:

Maanantai eräässä kuussa tulevaisuudessa.
- No niin Alma, olet nyt ollut viikon meillä töissä, onko sinulla herännyt mitään kysymyksiä työkentästäsi?
- No, ei mitään, tai no, onhan täällä ihan herttaisia vanhuksia, mutta voisiko joku selittää miksi huoneesta 301 kuului lauantaiaamuna viiden aikaan niin kauhea meteli?
- Niin. Joo. Olisi pitänyt varoittaa. Se on Herukan Paronin huone.
- Paroni?
- Niin. Herukan Paroni. Hän aloittaa jokaisen lauantain kuuntelemalla Iron Maidenin Number of Beastin.
- Hyvänen aika! Sehän tuli niin isollakin, mitä puolisonsakin sanoo.
- Ei hän välitä, hän on nukkunut noina öinä earit päässä jo kymmeniä vuosia.
- Mutta entä naapurihuone!
- Noh.. niin. Toivoimme aluksi että he olisivat valittaneet mutta sielläkin Rouva nukkuu earit päässä ja tämä.. niin.. tämä.. Halonhakkaaja.... niin, hän sanoo itseään Halonhakkaajaksi pyrkii Paronin huoneseen noina aamuina riehumaan kaveriksi.
- Riehumaan?
- Niin. Moshaavat ja soittavat ilmakitaraa yhdessä.
- Siunaa varjele. Vai Iron Maiden....

Tiistai, samalla viikolla, iltapäivä.
- Alma. Oletko nähnyt heitä?
- Ai.. niin. Joo. Olen. Heillä oli vieras tuolla kahvihuoneessa. Joku Enqvist. Tapasin hänet kun hän saapui ja kysyi asukkejamme.
- No, hyvä. Tarkoitan vaan että, heistä ei aina tiedä. Voivat.. poistuakin välillä arvaamattomasti. Mutta, hyvä että olivat tallessa ja vieläpä vieraan kanssa.
- Joo, sielläpä he, mutta en tiedä siitä hyvästä. Kovin oli vieraan naama kalvakka ja vakava.
- Ai?
- Joo, kuppeja keräillessäni kuulin kun meidän asukkikaksikko vaahtosi jostain säieteoriasta ja housunlahkeista ja siitä että deva ju on itse asiassa Utajärvellä keksitty ilmiö sille kun känissä tuntuu sama ihminen sattuvan kapakan viereiselle pisuaarille kuselle jatkuvalla syötöllä.
- Vieras raasu. Ei ketään pitäisi altistaa niiden jutuille pitkäksi aikaa. Oliko sillä kaikki muuten ok?
- No, jaa, kyllä se ilmehti ja suulla koetti muodostaa joitain sanoja mutta arvelin että se voi kuulua noin arvokkaan vieraan elkeisiin ihan luonnostaan.
- Tä? Mitä liikkeitä?
- No, se sahasi oikealla kädellään kurkun edessä edestakaisin ja kun oikein tarkkaan mietin niin taisi kuiskia minun suuntaan että: exit, exit.
- Voi hyvää päivää taas, se on minun lähdettävä apuun ennen kuin se vieras menettää järkensä!

Keskiviikko.
- Jahas, Alma, lähdetäänpäs kattamaan päivällinen, pääsevät asukkaat syömään.
- Mikäpä se siinä, monellekko katetaan?
- Miten niin monelleko, kaikille tietysti!
- Ei kun, 301 ja 302 Rouvat vaan ilmoittivat ettei ukoille tarvi kattaa, taaskaan.
- Jaahas, eli ovat vaihteeksi karanneet.
- Niin no. Niin he sanoivat.
- Voi huokaus sentään. Ei tätä jaksaisi mutta on se taas kyseltävä. Jatka kattaamista, menen soittelemaan.
......
- Alma, taksista tiesivät vieneensä kaksikon jo aamupäivällä Kauppahalliin.
- Mutta eihän tuo ole huono asia.
- Ei niin, mutta, ne ostaa sieltä paistettuja muikkuja.
- No mitä sitten?
- Sitten niille tulee jano.
- Tietenkin, mitä tuosta?
- Sitä vaan että kun janottaa, niin he menevät kaljaa kittaaamaan. Joten ole hyvä ja ala soittelemaan tätä listaa läpi, jostain näistä he löytyvät.
........
- Ravintola Sarkka, kuinka voin auttaa?
- No, se on Alma Namu Vanhushuolinta Tekarista vaan hei
- No, hei Namu.
- Se on Alma.
- No, on toki, mutta mitä asiaa?
- Niin sitä minä vain että olisiko siellä näkynyt kahta vanhaa miestä? Mustiin pukeutuvat, ja puhuvat paljon, höpöttävät jopa ja ovat ehkä häiriöksi.
- Oliko tämä vitsi?
- No ei! Miten niin? Meillä on ao kaksikko hukassa.
- Kuulkaas Alma. Meillä ei muunlaisia asiakkaita olekaan. Joten jos ei ollut muuta niin heippa!
- Älä sulje! Olen huomannut että heitä jostain syystä kuunnellaan, joten olisiko siellä jotain pöytäkuntaa joka nauraisi tavallista enemmän?
- Jaa. On täällä yksi pöytä joka nauraa jatkuvasti ja välillä ne käy laittamassa tuota saatanan kasariheivä spotiautomaatista.
- Bingo! He ovat ne. Paimennatko kotiin ne? Olisimme kovin kiitollisia.
- Kotiin? No way. Niiltä paukkuu semmoiset tipit että en tasan paa taksiin.
- No, no niin. No. Ei kai sitten auta kuin laittaa Rouvat hakemaan heidät pois.
- Ai.. Rouvat? Joo, ei siinä mitään kuule. Minäpä avittelen herrat taksiin tuosta, ovat tuossa tuokiossa siellä!
- No, kiitos.
- Vit...

--Jumppe