11.11.2014

Copyright Jumppe

Tiistai-iltaa.
Ja terveiset niin Ruotsista kuin Rovaniemeltäkin. Molemmissa on tullut piipahdettua parin päivän verran viime tiistain ja tämän päivän välissä. Töiasiat kuljettivat Halonhakkaajaa Lännen Tummassa Metropolissa joka uhkui marrasta ja loskaa ja kansankodin lämpöä. Tosin lämpöä ei riittänyt ihan kaikille, päätellen kerjäläisten paksuista tamineista asemissaan kököttäessään.
Ei kai siinä, saa kai sitä kansankodissa kerjätäkin? Vaikka sitten lämpöä. Nämä tosin rahaa.

Rovaniemellä taas atimoin Yommyn luona sillä välin kun perheen naisväki osallistui Jätkänkynttiläuinteihin. Iippa ui 7 lajia viikonloppuun ja Rouva toimi KemPyn joukkueenjohtajana. Vierailimme Yommyn kanssa hallilla katsomassa Iipan uinteja ja topakastihan Neiti osuutensa hoiti. Reipasta ja parhaansa tekemistä. Mukavaakin kuulemma oli ollut. Enempäähän sitä ei näin vanhempana voi toivoakaan. Sattui vielä Isänpäiväkin joten mikäpä oli ollessa.

Oletteko muuten koskaan miettineet, tai, siis olette tietysti, mutta noin viime aikoina, että tiistai on muuten viikonpäivistä se turhin? Ja typerin. Päivä jolloin kaikki menee yleensä perseelleen, jos noin niin kuin sillä viikolla on mennäkseen. Koska, niin se on. On se. Todistan sen seuraavassa:

Aamulla töihin ajaessa loppuu pissapojanneste moottoritiellä. Muistan kyllä sen loppuneen jo maanantaina, mutten ollut muistanut tankata sitä. Joten, se loppui oikeastaan tiistaina. Juuri kun tästä, pienestä, takaiskusta olin toipunut, kaistaa vaihtaessa kärähti vasemman etuvilkun polttimo.
Samalla kun jätin Rouvan kaupunkiin, noukin takakontista muistini mukaan siellä olevan pissapojannestekanisterin. Olikin se siellä, muttei toki valmista seosta niin kuin olin muistellut, vaan raakaa. Hmmm..
Lähtiessäni jatkamaan Rouva todisti vielä viittilöinnillään että vilkku tosiaan oli kärähtänyt. Hjoo. Töihin päästessäni hain ensitöikseni työmaan vessasta (toki leimasin ensin itseni sisään, häähähähäkiähkiähkiäh) vettä ja palasin parkkikselle täyttämään nestesäiliön oikeanlaisella seoksella.

Aamukahvilla pelattiin tavan mukaan korttia ja hävisin 6 kertaa putkeen. Kyllä oli paskaa housussa. Avatessani sähköpostin, sieltäkin vyöryi sylin täydeltä pelkkää työpoliittista paskaa. Sen jotenkin arvasi. Lisäksi mieltä painoi taustalla kotiläppärin huollon jälkeen havaitut puutteet käyttöjärjestelmän aitoudesta ja kyvyttömyydestä kytkeytyä WLAN verkkoon.

Tietysti, kun kotona on tietoteknistä puuhaa niin totta kai sitä on myös työmaallakin. Olin juuri saanut uuden läppärin töihin ja se odotteli siinä toimenpiteitä. Päätin etten ala, koska se menisi pieleen. Sen sijaan päätin surffata vilkun polttimoa. Löytyi heti. Motonetistä. Mutta ei tietysti Oulun. Saatana. Biltemasta? Eeeeeeehkä... jäi vähän tulkinnanvaraa. Tästä jota kuinkin rohkaistuneena päätin kuitenkin yrittää uuden työläppärin asennusta.

Ei muuta kuin virrat päälle ja vastailemaan ensimmäisiin ruutuihin. Pääsinköhän jopa toiselle sivulle saakka jossa kysyttiin käyttöjärjestelmän kieltä, aika- ja valuuttamuotoa sekä näppiksen kieltä. Tässä kohtaa sormi osui hyväksyntävaiheessa vielä touchpadiin ja näppiskieleksi valikoitui joku aivan muu kuin suomi. Painoin seuraavassa ruudussa cancelia ja siihen lopahti koko asennus. Palkaksi sain DOS-ruudun teksteineen ja jatko-ohjeineen joita minulla ei ollut mahdollisuus suorittaa ja siihen jumahti. Per_ke_le.

IT-tiketin teon ja ruokailun jälkeen päätin kokeilla vielä kepillä jäätä ja soitin kotiläppärin korjanneeseen firmaan ja selitin että mikkisofta huutaa aktivointia ja että epäilee itsensä olevan kopio. Lisäki en pääse wlan-purkkiin enää kiinni. Sen päälle vielä ihmettelin miksi siihen asennettiin Win 7 kun siinä oli Millenium edition, mulla on vielä levykekin ja aktivointikoodi siihen. Siinä vaiheessa kaveri pehmeni ja pyysi käymään uudestaan ja arveli että menee takuuseen jatkotoimenpiteet.

4 nurkilla kauheaa kyytiä kotiin että ehdin hakemaan Iiriksen ja kumppanit uimatreeneihin. Pudotin uimarit hallille ja syöksyin läppäri kassissa viereiseen ostariin jossa PC-huolto on. Heppu katsoi Millenium edition levykettä ja kysyi:
- Onko nyt ihan varma että tämä käyttis oli tuossa koneessa alunperin?
Siinä vaiheessa tajusin munanneeni koko lailla huolella. Siis, tietystikään ME ei ollut läppärissä vaan sitä edellisessä kotikoneessa. Maa, miksi et voi niellä minua nyt kun eniten nolottaa? Kaiken lisäksi win7 aktivointi onnistui kun käänsi läppärin ympäri ja nappasi sieltä tarrasta koodin ja latoi mikkisoftan sivulle.
Sillä lailla.
Myös wlan tuntui pelittävän siellä.

Pää roikkuen kuin uitetulla koiralla jatkoin urheasti Via Dolorosaani viereiseen Biltemaan hakemaan vilkun polttimoa. Helppo homma. Niitä ei ole kuin 387233418 erilaista. Ei löytynyt edes koodilla mitä lapusta tavasin, olinhan kaukaa viisaana laittanut sen päivällä ylös. Nöyrryin myyjän autettavaksi. Hyvä niin, sillä ei ao koodilla mitään hyllystä löytynyt. Oli poistunut se tuote. No hyvä.
Avulias myyjä suostui hakemaan polttimoa koneelta ja kysyi auton rekkaria.
Muistin.
Mutta väärin.
Sen jälkeen haimme merkillä, mallilla ja vuosimallilla. Jollain tapaa tärppäsi. Ja löytyi myös hyllystä. Se vain että takapahvissa luki: "Ei sovellu tieliikenteeseen".
Kiitos.
Kieltäydyin myyjän lisäavusta helvetilliseen tiistaihin vedoten ja luikin ulos ostettuani massaläjästä paskinta tuulilasinpestelirua mitä maa päällään kantaa. Ihan vittuillessa ostin. Kun se kuului siihen päivään.

Ehdin vielä uimahallille vesijuoksemaankin hetkeksi ennen Iipan treenien loppumista. Illalla yritin vielä varovaisesti kurkistella mistä vilkun polttimoon pääsisi käsiksi. Moneen paikkaan kurkistin. Tulin siihen tulokseen että pääsen vaihtamaan polttimon jos:
- lyön umpion siltä kohtaa paskaksi
- poraan sivupeltiin reiän rasiaporalla
- irrotan sisälokasuojan
- puran muun auton polttimon ympäriltä ja kun se sitten kilahtaa autokatoksen asfaltille, noukin vain nätisti taskuun ja käyn ostamassa samanlaisen ja suoritan saman toiseen suuntaan
En ryhtynyt mihinkään näistä sillä aamulla oli lähtö Ruotsiin ja kiesin piti pysyä Rouvan apuna ja liikkeellä. Malliksi muutaman muovin irroittelin toivorikkaasti vaikka hyvin tiesin ettei varmasti auta. Eikä auttanut.
Löin pellin kiinni, valot pois ja siirryin sisälle, nythän sen läppärin pitäisi pelata.

Vitut pelannu. Ei se enää kopiota huutanut, muttei sillä wlan purkkiin ollut asiaa. Johdottelin LAN-kaapelin keittiöön ja näin järjestin joltisenkin internetin kotiväelle reissun ajaksi.
Mutta sitten se saikin yhteyden siihen purkkiin. Ikonit näytti mitä sattuu mutta kone jökötti tukevasti internetissä! Hurraa. Jes. Lopultakin. Päivitin vielä tuuheuksissani faceenkin että kyllä se tästä lutviutuu. Leuhkin Rouvallekin yövuoteella miten meikä niin vain selvitti senkin windowssin ansan kylmän viileällä, suorastaan Bondimaisella analysoinnilla.
Aamulla ennen reissuun lähtöä kokeilin läppäriä uudelleen, ei toiminut enää wlan yhteys.
Kits.

Näin. Että kyllä se, kun niikseen rupeaa, käytättää miehen kontallaan. Heti huolella.

Nyt tietysti teitä kiinnostaa miten mahtoi käydä läppäreiden ja polttimoiden. No. Tuota noin. Nythän on niin että eilen illalla kun taas vaihteeksi rassasin kotiläppäriä, huomasin että windows tarjosi vaihteeksi päivityksiä. Piruuttani vilkaisin listaa ja huomasin joukossa myös Ralinkin softapäivityksen. Rasti ruutuun kuin lottokuponkiin ja raksuttamaan. Päivityksen jälkeen kone meni wlaniin että heilahti. Ja meni vielä tänäänkin.

Aiemmin eilen aloitin urheasti työläppärin korjaustoimenpiteetkin. Pieleen meni sekin. Tällä kertaa hain koneen id:tä tarrasta, jota koneessa ei ollut. Siinä masiinaa käännellessäni vastausboksiin valikoitui jotain ja kone jatkoi settaamista ja perseelleenhän se meni.
Kyllä meikäläinen on aika nörtti. Ja touchpad sopii tällaisen halonhakkaajan kourille yhtä hyvin kuin Muumit Rivieralle. Tänä aamuna hommaa, taas vaihteeksi, jatkettiin ja useiden vaarallisten sekä hiuksia nostattavien läheltä piti tilanteiden jälkeen kone nousikin huojuen ja horjuen pystyyn väittäen olevansa firman verkossa ja pystyvänsä niukin naukin suorittamaaan sille annettuja tehtäviä.

Polttimoa en ole ehtinyt hankkimaan enkä autoa purkamaan. Toki tässä välissä olen konsultoinut asioista paremmin perillä olevia tahoja ja omaan nyt joltisenkin ymmärryksen mitä ja miten yrittää. Varmaa vain on, että mitä tahansa se onkin, en yritä sitä tiistaina.

--Jumppe