2.4.2019

Kuopio.

Copyright Jumppe

Viimeinen jakso reissukertomukseen alla, olkaapa hyvä.

xxxxxxxxxxxx

29.-31.3
Perjantai Heerenveenissä käynnistyi aamulla kun menimme katsomaan GP:n harjoituksia. Vauhdikasta hommaa. Mielenkiinto kohdistui ennen kaikkea MM-sarjaa johtaneeseen Dinar Valeeviin sekä lähimpänä 2 pisteen päässä vaanivaan Ivanoviin. Valeevin kantti oli arvoitus ja vähän epäilytti pystyykö kuski pitämään pään läjässä. Pelko oli aiheellinen, mies toheloi itsensä starttitreenissä ritsoihin ja myöhemmin vielä kolaroi Weberin kanssa. 
Hataraa menoa ja kyse oli kuitenkin vasta treeneistä.
Ivanovia epäiltiin myös siellä mies ei näyttänyt pysyvän Koltakovin kyydissä ja ajokkiakin piti välillä säätää. Itse en moiseen harhaan antautunut, treenit on treenit ja minusta mies näytti vain tarkkailevan mitä Koltakov teki. Pyöränrassauksenkin väitän olleen lähinnä teatteria.

Tomin treenit meni mallikkaasti, tosin mies valitteli heränneensä vasta radalla, eikä ihmekään sillä harjoitukset alkoivat tosi aikaisin, jo yhdeksältä. Katsastus jo kahta tuntia aiemmin joten herätys oli ollut todella aikainen.

Treenien jälkeen lähdimme suorittamaan tehtävää "Yllätys Rouvalle". Rouva nimittäin on ihastunut Hollantilaiseen polkupyörämalliin, on aina niitä katsellut ao maassa käydessämme. Näinpä päätin tuoda sellaisen ajokin hänelle tuliaisena, kuin myös kiitoksena kauden ajan kotimiehenä olosta ja varauksettomasta reissuamiseni hyväksymisestä. On kiva olla reissussa kun tietää ettei ole väärässä paikassa. Myös Matti kiittää täten! Hän täyttää syksyllä myös pyöreitä joten syytä ostokseen todellakin on. Muistin Heerenveenin keskustasta vuoden takaa pyöräkaupan johon karautimme ja kyllä siellä kaupat saatiin tehtyä. Enempää emme kauppoja ehtineet katsella vaan ostoksen pitikin onnistua tästä ensimmäisestä ja ainoasta putiikista jonka tiesin.
Rouva hyvä, jos luet tämän ennen kuin tulen kotiin niin tiedät mitä odotella. 

Tämän jälkeen palasimme takaisin varikolle ja Matti ja Lauri ryhtyi touhuamaan Matin pyörän huoltoa, itse käytin melkoisen tovin hankitun yllärin kimpussa. Mukava oli touhuta sillä varikkoteltassa oli mukavan lämmintä ja tilaa riittävästi. Keiteltiin välillä kahvia ja poristiin pöljiä. Voi sitä aikaansa huonomminkin viettää.

Kuvassa ruuvitetaan vararengasta. Sopivia ruuveja ei tietysti mukana ollut mutta nepä sitten tehtiin.

Mikä on patsastellessa kun on onnepaita päällä ja ne ainoat oikeat kisasukat jalassa (tosin ihan liian lämpimät mutta ei tohtinut jinxata yhtään).

Kisa alkoi näyttävällä ajajaesittelyllä jossa kuskeja vietiin ympäri rataa vanhojen traktoreiden vetämissä
peräkärryissä. Matin kisa alkoi vasta erästä 11. Jani oli tulessa heti ensimmäisessä. Janin erä jouduttiin uusimaan kun yksi kuskeista kupsahti nurin. Uusinnassa Janin vauhti alkoi hiipumaan ja hyytyi lopulta kokonaan kun kone leikkasi kiinni.
Miehen kohdalle sattuva huono tuuri ylittää kyllä kaikki EU-normit ja direktiivit. 

Palasin 4 ensimmäisen erän jälkeen varikolle ja siellä oli täysi tohina päällä. Tomi oli antanut oman koneensa lainaan ja auttoi Hessun kanssa Maxia vaihtamaan sitä. Myös Rantasen Riku tuli varikkokatsomosta avuksi. Liityin joukkoon tummaan näyttämään taskarilla valoa. 
Järjestäjät kävivät kysymyssä paljonko aikaa tarvitaan. Vastaus ei miellyttänyt, seuraava erä tulisi liian pian. Samaan aikaan Saksan Marc Geyer kävi kysymässä tarviiko Jani pyörää lainaan, myös Matin pyörää mietittiin. Jani päätti ajaa Geyerin pyörällä seuraavan erän. Tomi lähti huolehtimaan Janin erään ja me muut jäätiin jatkamaan remonttia. 
Erä ei lainapyörällä sujunut vaan Jani jäi kolmanneksi ja näin kisa oli ohi. Ei voi miestä moittia, kilvanajo ennen kokeilemattomalla ajokilla ei ole hommana ihan helpoimmasta päästä. 
Näin jo 3/4 paikalleen saatua konetta alettiin sitten ottamaan pois. Samalla huomattiin että myös vaihdelaatikko oli hajonnut joten ei lainakone olisi ajokuntoa sitten tuonutkaan.

Episodi näytti jälleen kerran lajin raadollisuuden mutta myös sen yhteisöllisyyden. Apua tulee ja koneita ja ajokkeja lainataan tarvittaessa. 

Matin ensimmäiseen erään vastaan asettuivat Hollannin Jimmy Tuinstra, Saksan Mayerbuchler sekä Itävallan Lageder.
Jimmy meni startista menojaan Matin varmistaessa kakkossijan. Tässä kisassa näissä erissä riittää että on joko 1. tai 2. päästäkseen kaaviossa aina eteenpäin joten menetetystä pisteestä on turhan huolehtia.
Jimmy on yksi Hollannin nuorista pojista ja vauhti on noussut tällä kaudella hienosti. Hän on myös päässyt ajamaan GP-sarjaa varamieslistalta kun sarjan kuskeja on loukkaantunut. Nuorukainen ajaa numerolla 273 joka olisi ollut myös Matin numero jos olisi tarve tullut sellainen valita. Numero on itseasiassa syntymäaika 27.3 joka tarkoittaa sitä että kaverukset ovat syntyneet samana päivänä ja viettivät näin synttäreitään aiemmin viikolla. Matti täytti jo jotain päälle kolmenkympin
ja Jimmy 18.
- Finally I am 18, kertoi kaveri kun torstaina onnittelin tapahtuneesta.
Jimmy on hieno kaveri, samoin isänsä. Arvostan heidän yhteistyötä todella korkealle. 

Seuraavaan erään sattui jo sitten reippaasti enemmän vastusta kun sisäradalle asettui Ruotsin Jimmy Olsen, viereen ulkopuolelle Venäjän Konstantin Kolenkin ja uloimmalle Ruotsin Albin Lindblom. Kyyti oli kylmää ja tuloksena 4. sija. Se tiesi paikkaa ns "last chance" erässä jossa jälleen pitäisi olla 1. tai 2. että kisa jatkuisi.

Last chancessa Matti lähti keltaisella uloimmalta radalta. Mukana erässä olivat myös Tuinstra, Saksan Luca Bauer ja Marc Geyer. Edelliserän 4. sijasta äkeytyneenä Matti suoritti mörköstartin ja ampui takasuoralle joukon keulilla.
Eikä kuski keulapaikasta luopunutkaan. Näin osat vaihtuivat Jimmyn kanssa ja pojat jatkoon. Bauerin kantti katkesi jo ekan pään jälkeen kun jäi kyydistä eikä nuorukaisen kyvyt riittäneet haastamaan keulakaksikkoa millään tavalla. Geyer jäi jo yli suoran mitan. 

Tämä tiesi sitä että kisa jatkuisi vielä ainakin kahden erän verran, semifinaalissa ja joko A- tai B-finaalissa.
Semiinsä Matti sai vastaansa jälleen Olsenin sekä Hollannin Jasper Iweman ja Simon Reitsman.
Olsen vei jälleen startin ja painui menojaan. Matti jäi kisaamaan Iweman kanssa ja juuri kuin oli kiertämässä Iwemaa ulkoa ohi, tämä kaatui sisäpuolella. Uusinnassa Matti varmisti vain kakkossijan jättämällä Reitsman taakseen ja näin finaalipaikka oli plakkarissa.
Varikolla totesimme että tämä tiesi myös sitä että viime vuoden 6. sija tulisi parantumaan.

Finaaliin menossa. Takana Saksan Jell.

Illan finaaliin Matin seuraksi asettuivat Kolenkin, Olsen ja Saksan Markus Jell. Ensimmäinen pää oli tiukkaa vääntöä ja ahdasta oli. Ulostulossa Jell kaatui ja hylättiin. Kävikö tila ahtaaksi vai ajoiko joku ehkä tahallaankin turhan liki, mene ja tiedä mutta luonnollisesti pettynyt kuski käveli varikolle. Odoteltiin Matin kanssa jäällä uusintaa ja kopsautin Jellin harteisiin pahoittelut tapahtuneesta. Mies levitti käsiään ja kohautti harteitaan "näin kävi". Tätä se joskus on.
Puhdistin Matin lasit vedestä ja samalla Matti huusi että "eipä ole enää paljon paineita". Myönsin.
Uusinnan tulos oli odotetusti Kolenkin, Olsen ja Matti. Ilo oli ylimmillään niin Kolenkinin kuin meidänkin leirissä.

Hieno päättää kausi palkintopallille. 

Hiivin pressialueelle kuvan ottoon aluetta eristävän nauhan alta. Olisihan tuo FIMin pressikorttikin mutta kun ei tullut akkreditoiduttua niin piti vähän livahtaa.

Menin sopivaan rakoseen kyykylleen räpsimään ruutuja ja huomasin Aleksei Poljantsevin samoin kyykyllään hetken matkan päässä. Tervehdimme. Jos meillä olisi yhteinen kieli, olisi paljon puhuttavaa. Ehkä vielä joskus meillä on aikaa ja tulkki. Privet Aleksei!

Palkintojen jaossa piti olla ns ajatuksen kanssa että saa kuvat otettua. On se vain sälli, voi perhana sentään!
Kuvissa mukana on myös itse Roelof Thijs kenen kunniaksi kisa järjestetään.


Tiimikuva Matin pyynnöstä kisan jälkeen varikolla. Kyllä minäkin hymyilen mutta se ei näy kovin paljoa. Se johtuu siitä että kun on normaalisti suupielet aina alaspäin ja kun vähän kuvassa koettaa niitä nostaa niin ei ne välttis tuon enempää nouse. Kuvassa vasemmalla myös tuleva juhlakalu Tomi.

Lauantai ja sunnuntai  meni Tomppaa kannustaessa ja sunnuntain kisan jälkeen juhlimme eläköitymistä
hillitysti monin eri tavoin. Itse menin esimerkiksi hippaa Oden kanssa varikon pihalla. 

Siinäpä meidän retkikunta vielä kertaalleen kasalla.

Laivalle päästiin ongelmitta.

Huhhuh. Kyllä oli kivvaa.

-- Jumppe