22.1.2014

Copyright Jumppe

Morjensta pöytiin vielä.
Pätkähti tuossa iltamassa mieleen aivan yllättäen yhtäläisyys tuon kuvatun Slayer fanin ja suomalaisuuden välillä kun muistin sen runon missä huudetaan rannalla, ja toisella rannalla huutaa samanlainen.
Runo on Jorma Eton "Suomalainen" jota voi palautella mielee vaikkapa täältä:
http://saaressa.blogspot.fi/2009/04/suomalainen.html
Tästäpä, minä ruoja, sain päähäni josko kokeilisi että taipusikohan runo Slayer fanin näkövinkkeliin.
Viimeisen varmistuksen taipumiseen sain Markon facessa jakamasta, edellisen merkinnän aiheen näpäkästi kiteyttävän, YouTube pätkästä.
Ja, taipuuhan se, kun taivuttaa. Mahtoiko tulos olla kummoinen, mene ja tiedä, mutta tässäpä se alla nököttää.

Slayer fani on sellainen, joka pyytää Slayeria kun sitä ei soiteta,
soittaa Slayeria kun ei saisi, ei soita jos joku muu pyytää,
sellainen, joka menee konsertiin, huutaa yleisössä "Slayer!!!"
ja yleisössä huutaa vastaan toinen samanlainen:
sali raikuu, kaikuu, korvat humajavat.
Tuolta tulee Slayer fani ja huutaa "Slayeeeer!", on tässä ja huutaa
"Slayeeeer!", tuonne menee ja huutaa "Slayeeeer!", on kuin
konsertissa ja huutaa "Slayeeeer!", kuin vastaisi toisen huutoon.
Slayer fanilla on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on Slayer fani.
Eikä Slayer fania erota Slayer fanista mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja järkkäri.

(Älä Jorma suutu, paan kaljat jos nähdään)

--Jumppe