5.11.2017

Copyright Jumppe

Pyhäpäivää.
Nyt on tultu siihen päivään kun pitää uskaltaa.
Vajaa viikko sitä on tuossa peippailtu ja kiertäen kaartaen sivuttu, mutta tänään tulee totinen paikka eteen.
Pitää uskaltaa katsoa Petoksen viimeinen jakso digiboxilta.

Tuo tv-sarja on paikoin niin paha että menee ihon alle että helähtää. Jopa uniin. Sekä Rouvalla että minulla.
Sarja on tanskalaista tekoa ja kertoo nimensä mukaisesti petoksesta. Juonia on sekä sarjassa että pääosissa olevilla niin mittavasti etten yritäkään avata sitä tähän.

Ihmettelin omaa reaktiota kun se ensimmäisen kerran ilmestyi. Miten se nyt noin? Eihän se ole kuin telkkariohjelma? Keksittyä huttua kaikki tyynni.
Onhan näitä katsottu maailman sivu. Pelkästään yhden suomalaisen ilmaiskanavapaketin lauantainen ruumissaldo on niin iso ettei viitsi edes laskea. Päitä putoaa ja luoteja lentää joka kanavalla, ikään kuin itse El Reino olisi asialla. Muistattehan? Tappaa niin talossa kuin puutarhassakin.

NCIS ja sun muu ameriikan höttö ei oikein saa edes pysähtymään kanavalle. Jotenkin haukotuttaa kun sarjamurhaaja riehuu kylillä niin nämä käy hetken pyörimässä taskulamppujen kanssa murhapaikalla ja hetken kuluttua päämajan 5948 tuuman näytölle rallattaa ties mitä dataa. Valvontakameran kuvaan tarttuneesta naamasta selviää 4 sekunnissa kuka murhamies on ja seuraava nörtti syöltää 3mm tarkkkuuteen yltävän karttaruudun esiin jossa melkein voi nähdä kun tekijä kököttää kellarissa seuraavaa luotia viilaten.
Hohhoijaa. On niillä vehkeet, James Bond jää neljänneksi noiden kanssa. Malliksi sitten lopussa vähän juoksennellaan ja ammuskellaan ja lopuksi Gibbs katsoo spanielikatseen kaukaisuuteen.
Ei tunnu missään.
Eikä sikäläiset elokuvatkaan useimmiten. Huumeista pää turvoksissa olevat sönköt söheltää ja ollaan velkaa sinne tänne ja suvusta paljastuu ties mitä lampaannussijoita, mutta ei auta, uskottavuus näissä tekeleissä vajosi suomalaisten tasolle kauan sitten. Ei auta vaikka ruudulla miettii Antti Reini tai Tommi Korpela ja konnana pyörisi luonnostaan kajahtaneen näköinen Franzen. Ei auta ei. Ja jos Hissu vilahtaa edes sivuosassa homma lipeää komediaksi sillä siunaamalla sekunnilla.

Englantilaiset sarjat ovat siitä hyviä että niissä on vahva mahdollisuuden tuntu. Ja niissä rikokset ja murhat ja selvittelyt ovat jotenkin hienostuneenpia ja kuvaus ja maisemat mahtavia.
Vera Stanhope, Gently, onhan näitä.
Hentoinen mumma, Miss Marple kun tulee kylään niin alta 2 minuutin on ensimmäinen hahmo kylmämä. Midsommerin kylässä hauturit kylpevät rahassa.
Huippukamaa ja hakkaa USAn tuotokset 6-0.

Mutta että tanskalainen sarja. Jos englantilainen tuotanto tuntuu mahdolliselta ja oikealta pelkästään puhutun ja joka kerta täydellisesti minut lumoavan brittienglannin takia, niin tanskan vastaava yltää vielä ylemmäs. Kielihän on itse asiassa puhevika, tanska siis, mutta jotenkin se toimii. Ja niinkin epätodennäköinen yhdistelmä kuin ruotsalainen mies ja pahis, toimii todella hyvin.
Lisäksi musiikin tehnyt porukka on tympeän hyvin jyvällä miten sen puolen kerronnalla tuetaan välillä varsin ahdistaviakin kohtauksia ja asioiden etenemistä. Eikä ole todellakaan turvauduttu perinteisiin kirskuviin ja valittaviin viuluihin ja muuhun standardiin.

Ja kyllä kai minä sen syynkin tiedän miksi se pääsee ihon alle. Silloin kun lapset joutuvat aikuisten sotkuihin mukaan, ollaan siinä rajalla voiko enää katsoa. Sen kauheusaste menee niin ylös että katselu ei ole enää seuraamista vaan lähinnä henkistä keppurointia. Pitäisi oikeastaan nakata telkku takametsään ja hommata elämä mutta toisaalta huolettaa ihan sairaasti miten naperolle kiperässä tilanteessa käy.
Ja tässä sarjassa ei aina hyvin käy. Vittumaisen raadollista ja siksikin niin todellisen oloista.
Tässä viimeisessä jaksossa hollilla on pieni poika ja myös raskaana oleva nainen joten lähtökohta ei ole kovin häävi. Mutta onneksi on toisen tuotantokauden viimeinen jakso. Jos tekevät kolmannen niin sitä en enää ala edes katsomaan.
Onneksi Rouva on rohkea, pitää hivuttautua likituntumaan ja pitää peitonreuna hollilla, jospa se sillä tavalla menisi. Älkää vaan kertoko kellekään, eihän isolla miehellä tällaista vaivaa pitäisi olla, pitävät sitten kylillä pian ihan pehmona.

-- Jumppe