25.11.2013

Copyright Jumppe

Törskäys.
Taidettiin jäädä junaan matkalla Leicesteriin viime jaksossa. Taputellaanpa se purkkiin, niin päästään tarinassa seuraavalle paikkakunnalle ja uusiin seikkailuihin:

Leicesteriin saavutaan ajallaan ja aseman edestä pongaamamme infotaulun tietojen turvin lompsimme hotellin suuntaan. Paikallinen pummi vonkaa suureen ääneen avustusta. Emme lämpene.
Jonkin matkan kuluttua huomaamme ettei taulusta opeteltu kartta/reitti jäänyt päähän, joten palaamme taululle. Tällä kertaa piirrän siitä sen verran muistiinpanoja että hotellin pitäisi löytyä. Samainen pummi jollottaa surkeuttaan edelleen. Emme lämpene vieläkään.

Rouvan mielestä päivä on ollut sen verran hektinen että kertoo ilmoitusluontoisena asiana kaljatauon koittavan välittömästi jahka sopiva pubi saadaan silmiin. Näin myös toimitaan. Huoltotauon päätytyttyä jatkamme suunnistusta

Rakennukset vanhenevat ja yhä useampi liikehuoneisto on sulkenut ovensa. Suunta on selkeästi laitakaupungille. Reitillä vastaan osuu arvoituksellinen Helsinki Club. Äimistelemme moista eikä edes paikan sateenkaarilogoinen kyltti anna vielä aihetta epäilyihin.

Myös hotelli löytyy. Ja noin 199833822kpl maahanmuuttajia. Viimeistään hotellihuoneen ikkunasta katsellessamme tajuamme asumuksen sijaitsevan ns Heikinharjussa eli maahanmuuttajien huudeilla. Mikäpä siinä, eipä se meitä haittaa. Toivottavasti emme mekään heitä.
Käymme läheisessä supermarketissa josta saakin vaikka ja mitä. Muttei kaljaa. Hmm... Eipä silti että olisimme ostaneet, vastahan pubista tulimme, satuttiin vaan huomaamaan. Myös joka kassatädillä oli huivit. Ihme homma, ei siellä edes ollut mikään viileä tms.

Viestittelemme Hra Niemisen kanssa ja sovimme iltasyöntitärskäykset kaupungille. Aikamme hortoiltuamme löydämme toisemme. Meillä kun ei karttaa ole, ja Kake taas suuntii enimmäkseen näkömuistin avulla eli heti kun osamme kertoa mitä näkyy, Kake osaa sanoa mihin pitää tulla. Löytyy ne ihmiset niinkin. Niin nytkin.

Illallisella kuulemme ettei mystinen Hra Attwood joutanut kanssamme einehtämään. Minkä tuolle tekee, syödäänpä sitten hyvin ja pidetään puhe härmänä. Hra Salmela sen sijaan on mukana ja edellisenä iltana alkanut juttujen levoton taso jatkuu. Mopon etunen jo pikkuisen pomppien löydämme itsemme baaritiskiltä gt:tä vonkaamassa. Meneehän se yksi, jos ei muuta niin ruoansulatuksen merkeissä vaikka aperitiivi onkin.
Ennen kuin mopomme karkaavat kätösistä päättelemme illan sillä aamusella olisi lähtö reissun seuraavalle etapille eli matkaan kohti Cardiffia ja Speewayn MM-osakilpailua. Tällä kertaa Kakekin katsojan roolissa.

Aiemmat suunnitelmat ovat hovissa muuttuneet ja yhden ison tila-auton sijaan, lähdemmekin matkaan kahdella pienemmällä. Mystinen Hra Attwood ja Salmela tulisivat hakemaan meitä, Kake sen sijaan suuntaisi Heathrowiin hakemaan suomesta saapuvia lisäjoukkoja. Tavoite on nähdä perillä stadionilla ja ajella yön päälle takaisin Leicesteriin.

Hotellille mennessä tsekkaamme taas Helsinki Clubin ja olemme edelleen äimänä.

Petiin viskautuessamme toteamme reissun sujuneen tähän saakka mainiosti ja ihmettelemme aidosti miten paljon sitä päivässä ehtiikään kun pistelee töpinäksi. Kellekään ei liene yllätys ettei juttutuokio kauan kestä. Uni tulee ja vie reissun antiin kiitolliset matkalaiset mennessään.

--Jumppe