26.9.2014

Copyright Jumppe

Heipä hei, ja hyvää iltaa!
Jumppe Luppakorva seikkailee taas. Mukava taas olla pitkästä aikaa koneella näin harrasteen parissa. Osakkeenomistajien etua varmistaessa on tullut hakattua tekstiä viime ajat tiiviisti, suomeksi, englanniksi sekä myös ruotsiksi. Olen saanut myös muutaman herran organisaatiossa suuttumaan, mikä kertoo aina vääjäämättömästi omaa synkkää kieltään siitä että kaikille ei kritiikki uppoa. Heheheh. No joo.

Olin muuten pelaamassa säbää tänä aamuna ja maalissa kuten tavallista. Lämmittelyssä HärmänGeddon nakkasi vähän ranteella ja pallo nasahti jonkin verran napapiiriltä alaspäin. Pystypolviasento muuttui hetkessä varovaiseen kömmintään maalin taakse huokailemaan. Mieleen muistui kirkkaasti alasuojat jotka roikkuivat autotallin naulassa. Sillä hetkellä maalin takana jotkin muut roikkuivat, mm mieliala. Ei se nyt ehkä niin älyttömän kipeästi käynyt mutta kivun lokaatio saa sen tuntumaan jotenkin... kokonaisvaltaiselta ja pysäyttävältä. Se ikään kuin ottaa valtaansa. Myöhemmin suoritin muutaman näyttävän torjunnankin. Tosin perse repesi. Nyt on kankku kipeänä.
Mutta, ei se mitään! Eteenpäin vain.

Hirvenmetsästyskin alkaa nousuviikolla. Kuulin että huomiovaatteiden väri vaihtuu oranssiin. Tämä selvä. Siitä muistui mieleen eräs tarina hirvenmetsästyksestä jonka kuulin kesällä.
Seurue oli tavalliseen tapaan kokoontunut perjantaina metsästysmajalle ja tapojensa mukaan nykäissyt kännin päälle. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä seurue oli kuin olikin pystynyt kellistämään hirven lauantain jahdissa. Sitä joukolla sitten mönkijällä hakemaan. Pahaksi onneksi mönkijä oli ajettu kiinni suohon. Siitä neuvokas joukko oli älynnyt soittaa paikallisen sankarin tuomaan toista mönkijää paikalle. Pahaksi onneksi mönkijän tuoja oli ajanut metsäautotiellä matkalla mökille auton ojaan. Ryhmä päätti nostaa auton mönkijällä. Ei muuta kuin käynnistämään mönkijää. Joka ei kuitenkaan käynnistynyt. Eipä mitään, naru keulaan ja toinen paikalle haetun toisen auton perään ja hinaamaan käyntiin. Parahultaisessa vauhdissa mönkijän kuski oli nostanut kytkimen mutta pahaksi onneksi unohtanut nelivedon päälle. Jumihkossa ollut mönkijä pysähtyi kuin seinään, eikä edes siihen vaan kippasi keulan kautta ympäri. Muuten ei mitään mutta kuski jäi alle tien ja mönkijän väliin. Vahinkoa tuli sen verran että paikalle piti soittaa ambulanssi.
Kun taistelija oli saatu lähtemään hoitoon, jatkettiin mönkijän käynnistystä. Kun se lopulta onnistui, vedettiin auto ojasta ja rohkein kaksikko suuntasi maastoon hakemaan saalista ja loput joukosta mökille jatkamaan tirpomista. Kaksikko karautti raadolle ja naru sorkkiin kiinni ja mökkiä kohti. Tähän mennessä oli kuitenkin hämärä jo ehtinyt laskea ja onnettomat eksyivät. Näin kaksikko ja hirvi ajelivat pitkin maastoa myöhään yöhön saapuen vihdoin mökin pihaan.
Aamulla kun hirvi muistettiin seuraavan kerran ja lähdettiin porukalla katsomaan jouduttiin toteamaan ettei saaliista ollut paljoa jäljellä. Eikä siitä oikein voikaan olla, puoli yötä on retuutettu narun perässä piktin soita, kankaita, kivelöitä ja ties mitä. Mutta, se liha mikä siitä enää oli käytettävissä oli varmasti mureaa.

Turvallista jahtia vaan kaikille!

Tästä siirrymme vielä kertaalleen takaisin Islantiin.

Ihmiset:
Lupsakoita. Todella hyväntuulisia. Ystävällisiä. Myös rehellisiä. Tosin nämä tietysti ovat havaintoja turistiperspektiivistä, jolloin ollaan aina ns "parempi puolisko edellä". Mutta, näillä mennään. Muutama esimerkki:

Ennen matkaa surffasin mahdollisia rahanvaihtomahdollisuuksia perillä. Huomasin pankin sivuilla automaattilistauksen ja että Keflavikin kentällä on tuloaulassa yksi. Laitoin sähköpostia pankille ja kyselin voisinko nostaa luettelemillani korteilla käteistä. Vastaus tuli 24h sisällä. Kyllä voin. Automaatti oli siellä. Myös käteisen nosto onnistui.

Hotellin aulasta ostin pakettimatkan hevosvaellukselle ja valaan katseluun. Kuten edellisestä merkinnästä muistetaan, emme merelle lähteneet. Valaskatselufirma sanoi että hevosvaellusfirma hyvittää peruutuksen kun se retki oli sitä kautta ostettu. Piti paikkaansa, hevosfirma oli se joka paketin oli tehnyt. Valasporukka antoi numeron hevostallille josta siis äsken olimme tulleet. Soitin. He kertoivat että hyvitys pitää hoitaa hotellista, koska paketti oli sieltä ostettu. Siinä vaiheessa olin varma että nyt Keijoa huijataan. Hotellille päästyäni kerroin tilanteen respaan. Hahmo pyysi istumaan alas hetkeksi, hän selvittäisi asian. Noin viiden minuutin kuluttua kaikki oli selvää. Hän pyysi luottokortin jolle hyvityksen voisi tehdä. Rahat olivat tililläni ennen kuin me suomessa.

Kaupunkikuva:
Hotellin ympäristö oli häkellyttävä yhdistelmä erilaisia liikkeitä. Yleisilme oli kuin Oulun Ruskosta. Meni useita päiviä ennen kuin tajusin että se miltä lähitienoo näyttää ei todellakaan ole sitä mitä se on. Ihan muutaman korttelin sisässä oli mm Sporttibaari, kalaliike, ompelutarvikeliike, Irkkubaari, peliluola, videovuokraamo, autokorjaamo, kampaamo (vierekkäin), ruokakauppa, KFC, alko, autovuokraamo, rokkibaari, karkkikauppa, videovuokraamo, huoltoasema. Mitä kaikkea. Kerta kaikkiaan ällistyttättävä kokoelma bisnestä samoissa kortteleissa.
 

Taide:
Näkyy monin paikoin katukuvassa:

Ja lentokoneessa mennessä katseltu elokuva Metalhead on katsomisen arvoinen. Suosittelen. Nimestä huolimatta se on päähenkilön kasvutarina tytöstä naiseksi johon metallimusiikki olennaisena osana liittyy, mutta ei kuitenkaan vie koko huomiota. Hieno pätkä.

Islantisarjan ihan vihon viimeiseksi lopuksi. Kysymys teille kaikille Timoille. Ihan sitä vaan että kuka ehti tekemään bisneksen tuonnekin jo? Kuka? Vittaniemi? Pyhäluoto? Eronen? Miettinen? Leivonen? Torvela? Väisänen?

Tunnustusta odotellessa :)

--Jumppe