2.4.2019

Helsinki-Lahti moottoritie

Copyright Jumppe

Laivalta on selvitty, kuka hyvissä kuka kohtalaisissa hengenvoimissa, pois. Hyvästelimme Janin ja Maxin jotka suuntasivat Hämeeseen sekä Tomin ja Suskin jotka ottivat suuntimia puolestaan Savon suuntiin omilla autoillaan. Matka jatkuu nyt Perhe Jetsosen kanssa kohti Suonenjokea.

Alla on jatkoraapustukset viime viikolla alkaneeseen jatkokertomukseen jonka kirjoittelin Itämerellä laivan uumenissa.

xxxxxxxxxxxxxx
27-28.3
Tarina taisi jäädä viimeksi matkalle Buddenin majoitukseen. Ulko-ovi oli tietysti yöllä lukossa ja tiukasta avaimen etsintävartista huolimatta se jäi löytymättä. Pojat tuntee Jensin hyvin ja voitiin siis ilman huolia haku suorittaa. Lopulta piti soittaa summeria ja herättää mies avaamaan ovi.

Aina ystävällinen Jens löi avaimet kouraan ja porukka kipusi peteihin. Aamulla kokoonnuttiin aamiaiselle jossa tutusti pötyä pöydässä, pippurijuustoa, neek.. eiku suklaasuukkoja, mansikoita ja vaikka mitä. 

Jens vaimoineen söi aamiaista yhdessä Jensin vaimon isän kanssa jonka Jens kertoi olevan ensi marraskuussa 100 vuotta. 
- Super condition, kiusoitteli Jens pappaa.
- Zu alt (liian vanha) kuittasi vaari näpäkästi takaisin. 
Porukka hymyili ihan ääneen. 
Vaari oli jäänyt toisen maailmansodan lopussa vangiksi Egyptiin. Siellä meni kaltereiden takana 3 vuotta ennen kuin palautus Saksaan oli mahdollinen. Ajasta vankilassa mies oli pitänyt päiväkirjaa josta nyt on tehty kirja. Hurjia aikoja, respect vaari ja oikein mahtavia synttärikemuja syksylle!

Jensin hotelliin on kertynyt myös vuosikymmenien aikana reilusti koriste-esineitä. Myös muutama tolkun kokoinen simpukanuori. Pakkohan se oli korvalle laittaa ja kokeilla että toimiiko:
- Calling home? kysyi Jens. Hehheh. Jep jep. 

Jensiltä lähdettiin kohti Heerenveeniä, Hessu jälleen ratissa. Päästiin hotellin portille kun Hessu ryhtyi raplaamaan navigaattoria päälle.
- Tosimies ei navigaattoria etukäteen päälle laita, kiusoittelin miestä.
- Tähän asti tuntui olevan varma tieto, komppasi Lauri.
Jep, reissuhuumori päälle heti alkumetreiltä, hyvä näin!

Moottoritiellä navigaattorista luovuttiin. Se ei ollut hyvä veto sillä Hessu ajoi samalla tavalla risteävän motarin rampin ohi kuin oli ajanut aina ennenkin. Löytäähän sitä perille näinkin, eli kun ajaa vaan samalla tavalla väärin kuin aiemminkin. Jonkin aikaa toista moottoritietä ajeltuamme bongasimme pellolta kaksi kamelia. Hessukin joutui vilkaisemaan oikein kahteen kertaan.
- Olikohan se sittenkään vieläkään oikea ramppi mistä käännyttiin, elukoista päätellen näytetään
joutuneen melko lailla pieleen.

Heerenveeniin toki löydettiin. Perillä normitoimet, hotellit haltuun ja romut varikolle.

Treenit ajettiin työläimmän kautta, 3 x 2min ja starttitreenit päälle. Ne sujuivat Matilta ilman ongelmia. Janilla sen sijaan kävi harmittava vahinko kun ensimmäisessä sessiossa perä lipsahti alta ja mies hävisi paaleihin. Mies toi itse jo pyörää vastaan kun juoksimme Maxin kanssa hakemaan sitä. Puhettakin kuskista tuli ja tuntui olevan ihan tässä päivässä.
Mutta eipä sitten ollutkaan. Mies käväisi lääkärillä ja kun tohtori kysyi olinpaikkaa, vastaus meni valtiolla pieleen. Tosiaan, ollaankin Hollannissa eikä Saksassa. Näin treenit jäivät siihen ja mies oli aavistuksen kuutamolla hetken aikaa. 
Vakavammilta kuitenkin säästyttiin ja treenikierroksetkin riittivät kisaa varten.

Iltayöstä hotellille syömään ja pää tyynyyn.

-- Jumppe