14.5.2020

Copyright Jumppe

Terve!
Hiljakseen elämä voittaa ja alkaa taas tavallisetkin asiat kiinnostaa enenevissä määrin. Aikansa se suru ottaa näköjään, ehkäpä niin pitääkin. 

Pitkästä aikaa ajattelin laittaa tietoa projekteista. 
Hondan sähköt on olleet valmiina jo viikkoja mutta edellisessä postauksessa kerrotusta syystä johtuen ei nyt ole enskailut kiinnostaneet niin pätkääkään, niin en ole saanut edes sen vertaa aikaiseksi että bensaa olisin hakenut ja käyntiin koettanut. Mutta, eipä siinä, ehtiihän tuon. 
Kaikki toimi kyllä erillisellä virtalähteellä 12 V syöttämällä joten sen puoleen johdotus onnistui. Alternaattorin ja uusien johtojen välissä ei olekaan kuin uusi regulaattori joten kaiken järjen mukaan homman pitäisi toimia. Ans kattoo nyt jahka saan koetettua käyntiin sitä.

Levysoitin on edennyt hissukseen. Levylautasen maalauksessa piti kehitellä pientä viritystä talliin. Ulkona oli silloin liian kylmä spraymaalaukseen joten talliin piti saada joku systeemi jossa ei sotke joka paikkaa. Puuilon spraymaalihyllystä löytyi aika lähelle oikea värikin vielä suoraan Mastonin perusväreistä, joten sen suhteen päästiin aika vähällä.
(Jep, tiedän, olisi niitä laadukkaampiakin maaleja mutta eiköhän tämä piisaa tähän.) 
Lisäksi haasteena oli ettei levylautasen kylkeen saa tulla pomppuja eikä valumia kun siihen tulee kumirulla kiinni eli koko homma ns vetää sillä tavalla.

Noh.
Ihan ensimmäisenä akkuporakone ruuvipenkkiin kiinni. Siihen 5 mm poranterä väärin päin ja se levylautasen akselin reikään. Pikkusen maalarinteippiä väliin että lautanen lähti pyörimään terän mukana. Taakse pahvilaatikko jonka takaseinään reikä pölynimurin letkulle. 
Imuri päälle, porakone hitaalla nopeudella pyörimään niin kauaksi aikaa että lautanen pyörii samaa vauhtia. Veto pois ja sprayta ilmaan kohti pyörivää lautasta.

Tämän jälkeen pahvinauha lautasen ympäri suojaksi ja väriä pintaan lätyn molemmin puolin. 
Saapa nähdä onko nykymaalit liian liukkaita kumiselle vetorullalle, siinä voi Elvis vähän vonkaista jos näin on. 

Elektroniikkaosiossa äherrän verkkomuutanjan kimpussa. Pannahinen miten on käämitty oudosta langasta. Monisäikeistä, johon tina tarttuu huonosti. Kaikkiin joutuu uusimaan eristeen, kovin ovat hapertuneet. Se ei ole ongelma ollenkaan ja hoituu kutistesukalla mutta se taas on, että osassa myös itse piuha on vioittunut ja ehjää pätkää muuntajasta ulos on vain 1.5 cm tjms. 

Tähän lyhyimpään pätkään piti kehittää liitin kun huonosta tinattavuudesta johtuen siihen ei voinut liittää uutta piuhaa vaan tylysti tinalla. Mistäpä sopiva liitin? 
Nämähän tehdään niillä tarpeilla mitä hyllystä löytyy (pääosin) ja usein näpräys ajoittuu niin ettei siitä mihinkään kauppaan lähdetä vaan aletaan ruuskaamaan omia varastoja.
Punainen jatkoabiko. Siitä eriste pois ensin. Sen jälkeen pikku pikku poralla reikiä kylkeen niin että sisään voi valuttaa päältä päin tinaa.
Liitettävät piuhat päistänsä sisään, pidätetään hengitystä ja siiieevässsssti sulatetaan pirun ohutta tinaa liittimelle. Ja niin siinä vain kävi että sinnehän se imaisi ja liitos taisi onnistua. Tulee jännät testit tässä kun ehditään sinne asti.

Molempien putkien hehkut ovat ehjiä ja uskomatonta kyllä, merkkilamppukin oli vielä aivan iskussa. Aika kova kun miettii että se on kantaansa pyöräytetty jo 1957. Kyllä ennen oli kunnollista.

Sepä näistä, kyllä se siitä hissukseen valmistuu. Paroni on jo vähän kysellyt milloin kokoonnutaan ensisoittokokeiluun, mutta vielä pitää malttaa joku viikko, tai.. no, kuukausi. Pannaan reilusti vuosi. Kyllä se 2021 on valmis. Tai hetkinen, minulla on ensi talvelle uusi projekti jo mielessä joten kyllä se tälle sulalle pitää valmistua tämä. Helekkari. Kiirehän tässä tulee. No niin. Ressi tuli. (Ja v*tut, ei tullut.)
(Enkä muuten varmasti kokeile ensimmäistä kertaa Paronin ja Vuontisjärjestyksen aikana, elekääpä unta nähkö. Rassaan niin kauan ensin että saan toimimaan tai sitten kehitän jonku playbackin siihen. Heheheh, kiähkiäh.. )

 

Kävin muuten eilen pyöräilemässä 40.5 km. Oikein kartasta suunnittelin reitin. Kempeleeseen ensin ja SuperiorHessun vierestä ylös ja tästähän se sitten lähtee tuonne metsään, tie. Paitsi. Ei lähde. Prkl.
Pyörä parkkiin, toiset lasit päähän ja mapsit kännyyn tulille. Ja vittuhan siitä näe auringossa mitään. Siristele siinä sitten ja koeta hahmotella. Jaa, se oli se seuraava tie. Jossain välissä siirryn Linnakankaalle vaikka Kokkokankaalta sen piti lähteä... aivan sama. NYT ollaan oikealla tiellä. 
Siitäpä sitten sorateitä pitkin Mourunginjärvelle ja uimarantaan.
Siellä äimistyn kun tulen järven pohjoispäähän. Muistelin kartasta katsoneeni että tie tulee eteläpäähän. (Ai että meikä on ensteks sysi näissä hommissa.. ) 

Mitäpä me pienistä. Pyörä parkkiin ja eväät esille. Eipä ole tungosta. Joutsenisä ajaa hanhet järveltä helvetillisen mekastuksen kanssa. Silleen. Kotisämpylä, suolakurkku ja kanemune maistuu. Ae että. Onpa rauhallista. 

Jaa, auto. Hiace paukkuu parkkiin ja sieltä kampeaa pariskunta. Tervehdimme, mies kysyy joko tarkenee uida. Vastaan että minun paita kastui jo tullessa niin hyväksi ettei mun enää tarvi.
Toteamme kesän olevan vaatimaton mutta sääskitilanteen hyvä. 

Käännyn repulle ja mitä helevettiä? Hevonen kärryt perässä tulee toiselta suunnalta. Nainen ajelee viereen, tervehdimme ja alamme juttusille. Nainen kyselee tietä, hänkin oli jokseenkin yllättynyt kun tupsahti uimarannalle. Mietin että etpä voinut pöllömpää opasta saada tähän paikkaan mutta pitäähän sitä koettaa auttaa. 
Mapsit tulille, toiset lasit ja saatanan aurinko jne. 
En ymmärrä mihin nainen on menossa mutta onneksi hän älyää kertoa tien nimen. Sehän löytyy ja sitten pystyy jo neuvomaan. Heppakin tunkee ruudulle ja rapsutan sitä turvasta ja valitan että ehdin sämpylän jo syödä. Jos olisi ollut jäljellä olisi hepo saanut varmasti pikku palasen. Nainen päättää palata samoja jälkiä takaisin. Kiitti hei.

Itsekin päätän lähteä ennen kuin arvatenkin paikalle saapuu kameli, huskyvaljakko ja Sariolan sirkus. Taas maps tulille, toiset lasit, jne. Pääsen kaikki muutama sata metriä kun pitää taas tarkistaa reittiä. Hiekkakankaalla risteilee teitä kuin ohjuksia lähi-idässä. 
Tietenkään en käytä mapsissa reittiopastusta, katson vaan aina että missä olen. Mitä sitä turhia, tämähän vie Ketolanperälle, kerran sen katsoin kartasta ja se riittää kyllä. Ae että, kyllä kelpaa. Kunnes tämä:

Hmm.. No mutta, tällaisia porkattiin pentuna ihan tahallaan polkupyörällä joten ei tämä mikään ongelma ole. Siitä vain. Ainut mikä käy mielessä on että yltääkö vesi polkimiin. 
Ei yltänyt. Eikä seuraavassakaan tulvassa, eikä sitä seuraavassa. Mutta sitä seuraavassa ylsi. Reilusti. Ja sitä seuraavassa jne. Kylmää vettä tähän aikaan vuodesta. Ei se mitään. 
Torpostellessa ohitan jonkin risteyksen tapaisen ja valitsen oikean (arvaattekin jo että siis väärän), jotain viittojakin siinä on. Pertinlenkki ja Hiihtomaja jne. Joo, Köykkyri on samaan suuntaan kuin Ketolanperä joten sinne vaan. 

Jonkin ajan kuluttua olen varma että pieleen meni. Mutta päätän ajaa reitin loppuun mihin ikinä se sitten päätyykään. Raidon kunnosta tajuan etten ole enää edes tiellä vaan latupohjalla. Van saatana, sehän ei meitä tee murheelliseksi. Hops, vasemmalle lähtisi ihan vastatehty sepelipäällysteinen tie... hmm.. joo. Mutta. Ei.
Hetken päästä tulee toinen ja nyt puiden välistä pilkistää sementtiauto ja rakennustyömaa. Jep. Kyllä tämä nyt passaa, tänne. Pitkän matkaa asfaltilla ajaessani olen aivan kuutamolla, enpä ole täällä ennen käynyt, aivan oudot maisemat ja tuleepa tänne paljon taloja. Päätän että karttaa ei enää katsota, perkele jos ei asfaltti alla Kempeleestä kotiin osaa niin antaapa sitten olla. 

Hah! Metsärinteellähän minä olin. Tullessani vanhalle asutusalueelle tunnista jo seudun. Tuolla kadulla asuu Härmängeddonin vanhemmat ja Iiriksen kaveri Katariina heitä vastapäätä. 

No okei, katson karttaa vielä kerran. En vain tajua miten tästä ei pääse muka suoraan sinne mihin haluan mutta enpä jää murehtimaan, ajellaan sitten mutkan kautta. Tiedän että jos Rouva olisi mukana, hän nauraisi makeasti tälle tuskailulle. Vielä yksi välipala naamaan ja viimeiset 10 km työstöön. Erikseen piti vielä ajella pikku mutka kotosalla että sai 40 täyteen. Mahtava reissu, seuraava on jo suunnittelussa. 

Loppuun vielä vitsi. Jälleen twitteristä.
Koulun kokeessa oli kysymys: Mitkä asiat aiheuttavat kitkaa? Oppilas oli vastannut:
Hiihto ja yhdyntä.
En tiedä kuka oli vastaaja mutta tämä kaveri tulee menemään paikkoihin!

-- Jumppe