12.3.2014

Copyright Jumppe

Tere.
Yritittekö pidentää pellavia laskiaistiistaina? Entä sunnuntaina? Älkää vain kysykö missä tai kenen pellavat pidentyy laskiaisena mäkeä laskemalla, mutta ei ainakaan meidän. Ollut aavistuksen vähempänä tuo pellavasouvi... krhm.
Mutta kyllä me Iipan ja Yommin kanssa ao tiistaina joitakin mäkiä laskettelimme Oukulla elikkäs Ounasvaaralla.
Mukavaa hommaa.

Joo, vaan, asiaan. Siirtykäämme kätevää saksanpaimenkoirasiltaa pitkin viime kerran sukkahousuhevimiehistä toiseen merkinnässä mainittuun teutoniryhmään elikkäs Acceptiin, ja sen tiimoilta niinkin tuoreeseen aikaan kuin vuoteen 2005:

Heinäkuun puoliväli. Perjantai, 15pv, aamu. Matkalla Oulunsalon lentokentälle. Rouva hyvää hyvyyttään lupautui heittämään. Suuntana urheasti Helsinki ja Tuska-festivaali. On pakko lennellä ajoissa ns hoodeille että ehtii perille festivaalin alkuun. Luvassa on 3 päivää hevimättöä ja ominensa päin tallomista Kaisaniemen hiekalla.

Perillä käpsehdin hotellille mennessä uteliaisuuttani Kaisaniemen kautta. Porttien avautumiseen on tuntikausia aikaa mutta ensimmäiset ovat tulleet jo kaljoittelemaan läheiseen puistikkoon. Avaudun kauhuissani Rouvalle tekstiviestillä moisesta, mahdanko pärjätä enää täällä nuorempien mukana, näyttää meno olevan melkoista.
Viestittely jäi mieleen sillä Rouvan vastaukseen jäi huvittava kirjoitusvirhe:
- Voi Rakas, mahtaako sinulla enää olla turauskestävyyttä!
Mietin että tuota hyvinkin voisi olla, mutta miten lie tämän turnauksen kanssa.

Myöhemmin lontostelen portille ja pikkuhiljaa alkaa porukkaa kasautumaan ja jonomuodostelmaa syntymään. Hiivin muiden mukana avohärdelliin. Pasilasta päin pyörätietä paikalle kävelee mekkoon pukeutunut nainen joka ottaa paikkansa jonosta. Ilman esipuheita hän kaivaa kassistaan farkut ja alkaa kiskomaan niitä jalkaan. Naisiltahan onnistuu kaikki joten tuo ei kummoinen offensiivi ole. Seuraavaksi lentää mekko pään yli pois ja kassista löytynyt bändipaita vedetään tilalle. Voila, näin virkamieslook on vaihtunut minuutissa kahdessa hevifestarin kestäväksi.
Mekko kassiin ja hyvä kaikki.

Hyvä että tästä turauksesta ehdin toipua kun ohjelmaa tarjoaa nahkatakkinen kuulapää. Jannu on sekaisin kuin nuken tukka, repalaiset farkut ja maihinnouskengät jalassa. Kohtalaisen luotaan työntävän näköinen retale. Ihan asiaakin ilmestyksellä näyttää paikalle olevan. Heppu on saanut jostain käsiinsä raamatun jota alkaa repimään kappaleiksi kaikkien nähden.
Juuuuuuuuuuuustiin.
Mietin että on tämä pirullista menoa, eikä festivaali ole edes vielä alkanut.

Sisälle päästyäni siirryn Pasilan puoleiseen päähän, koivikkoon nurtsille makailemaan. Siemailen repusta eväitä (joita tuonne sai silloin laillisesti viedä) ja faksailen Paronille elämän olevan jokseenkin mallillaan. Hetkeä ennen päälavan aloitusta paikalle pöllähtää huolestunut nuori mies kyselemään lähistöllä makailevalta hepulta:
- Millä lavalla se Teräsbetoni soittaa?
- Se, tuolla päen se taevas lyöpi kohta tulta, opastaa savosta saapunut hevivieras kädellä päälavan suuntaan viittoen.
Heh. Melko mojova vastaus.
Ja kyllä, Teräsbetoni avasi koko festivaalin sinä vuonna päälavan osalta.

Tästä alkoi 3 päivää kestänyt sukkulointi lavojen välillä ja loputon hiekkakentällä kävely. Hellettä piisasi ja pölyä myös.
Nähtyä tuli:
- Monster Magnet (höh.. liekö turhempaa bändiä?)
- Viikate (Kaarlon Datsun oli kuulemma mennyt toisella kerralla katsastuksesta)
- Finntroll (satuin seisomaan kohdalla)
- Children of Bodom (hohhoijaa.. joutavanpäivänen vitunhokija tämä Laiho)
- Sentenced (arkunkantoa ja jokseenkin noloja välispiikkejä)
- Gamma Ray (I want out! Kyllä lähti)
- Dimmu Borgir (nämäkö muka pelottavia? näistäkö pitäisi välittyä se äärimmäinen paha? niinkö? PÖH. pelkkää teatteria ja pelleilyä. tiedättekö mikä oli oikeasti pelottava bändi? PMMP. ne akat kun meni lavalle niin ne saattoivat tehdä_ihan_mitä_vaan, ne oli oikeasti sekaisin. Borgir vaan esitti)
- Thunderstone. (Kakkonen on ykkönen. Aivan loistokeikka!)
- Turmion kätilöt (Stormbringer livenä, basistilla aikuisten kaupasta hankittu kumipuku, laulajalla hame jonka alta vilkkui kaikenlaista. Normi kuopiolaisia siis. Ja pirun kova veto!)
- Primal fear (Hirveä kun laulaa isolla äänellä. Lisäksi näin heidät hotellin aamupalalla)
Sekä läjä keskikastin nopeusrajoituksettomia mekastajia, Rotten Sound, Ajattara jne, joista
en tajua a) yhtään b) mitään.

Lopulta alettiin päästä asiaan kun sunnuntai kaartoi iltaan. Laskeskelin että 22 vuotta oli kulunut siitä kun Accept perui Kuuskan keikkansa ja jo nyt, näinkin mitättömän mittaisen odottelun jälkeen näkisin heidät. Tokihan nyt kyseessä oli ns re-union, olivathan teutonit riitaantuneet matkan varrella jo niin hyväksi että bändi ehti olla telakalla tovinkin.
Mutta, siinäpä hyöt nyt vetelivät, alkuperäisellä kokoonpanolla.
Osalla tukka jo valjennut hyväksi, osalla ei, Udo näytti kuin lohikäärmeen läpi vedetyltä maahiselta, mutta mitä sitten.
Soitto kulki ja kyllähän äijillä hittejä vedettäväksi riittää.
Helposti.
Mikäpä on vyöryttäessä; Starlight, Metal Heart, Flash rockin man, Breaker, Restless and wild, Son of a bitch, Princess of the dawn, I´m a rebel jne.
Vähän oli Halonhakkaajakin jo reissussa rähjääntynyt mutta jätti vielä viimeiset energiat muiden mukana laulaessa ja riehuessa hiekkakentälle.
Vielä samana iltana Ouluun lenteli jokseenkin virttynyt ja nuutunut festarikävijä.

Kuten arvata saattaa, reunion kiertue sytytti kipinän ja bändi on edelleen voimissaan ja tekee uutta materiaalia. Toki laulaja vaihtui, Udo jatkaa soolouraansa mutta tuorekin mies osaa hommansa. Uuden kokoonpanon olen nähnyt sekä Sauna Open Airissa ja Teatrialla.
Toimii.
On ne kovia.

--Jumppe