29.9.2019

Copyright Jumppe

Terve.
Asemalla pohdimme eri vaihtoehtoja hotellille pääsyyn. Google rallattaa ja päät pyörii. Olisihan sitä junassa ollut aikaa tutkia asioita mutta sitten olisi jääneet maisemat näkemättä joten ei mitään puhetta siitä, ehtiipä tämän tässäkin.

Pääseehän sinne, vaikka millä, metrolla, bussilla, eikä kävellenkään matka ole ylivoimainen mutta kahden laukun kanssa on. Kyllä se nyt niin on että suomalaisugrilaisen korskeasti valitsemme allemme taksin. Ihka oikean taksin, mustakoppinen pirssi, yrmeän näköinen kuski, olo kuin karjavaunussa, kyllä vain, ehtaa saaren meininkiä. Umpinuukana ja rahoistaan tarkkana maksu tietysti huolettaa, Google osasi kyllä kertoa osapuilleen Uberin ja GETTin hinnan mutta mistä näistä tietää kelle nämä ajaa.
6-7 puntaa sanoo kuski. Ei muuta kuin annappa sitten venttiilin nousta.

Hotel Heritage on kapean korttelin mittainen 4 kerroksinen talo joka on jaettu moneen osaan. Taloon mahtuu kaksikin hotellia ja yksityisasuntoja ja se sijaitsee jyrkässä mäessä niin että paraatipuoli on alamäen puolella. Näin etuovet ovatkin poikkikadulta katsottuna jo yhden kerroksen korkeudella, ikään kuin terassilla. Näinpä osoitekin on Alfred's Terrace.

Heritage osoittautuu tasan sellaiseksi kuin sen netistä katselinkin. On kokolattimattoa, portaikkoja, krumeluureja, hulppeita listoituksia, umpipöljiä huoneratkaisuja ja hassuja nurkkia ja kulmauksia. Aivan ihmeellinen huoneenoven lukko sekä alekerrassa ruokasaliin mennessä niin kalteva lattia että toiseen suuntaan mennessä meinaa kompastua. Kaiken kruunaa tietysti kaikkeen vanhaa vaalivaan tyyliin sopimaton ultramoderni avaruusaluksesta pöllitty suihkusekoitin. On yläsuihkua, on käsisuihkua ja on arvoitukselliset 6 "silmää" sekoitinpaneelissa. Siinä sitä on hionneen matkamiehen hyvä arpoa että mistä päin vettä lähtee lentämään ja tieto siitä että se on varmasti aluksi jääkylmää ei helpota ahtaassa kopissa tulevan yllätyksen odottelua yhtään.
Homma tietysti  selviää parin "voi saatana, ei helekkari" volahduksen jälkeen ja lämmintä vettäkin tulee.
Itse vessa on tietysti ronkeli. Rouva sen oppi vetämään niin että huuhtelu onnistui ensimmäisellä kahvanväännöllä, minä en. Paras mihin pääsin oli 3. yrittämä. Joskus ei onnistunut ollenkaan vaan piti odotella säiliön täyttymistä ja sitten Rouva hoiti homman tai itse koetin uudestaan.
Ikkunat olivat jostain dinosaurusten ajalta ja avautuivat tietysti ylöspäin nostamalla.
Tämä kaikki selvisi sen 4 yön aikana jonka paikassa vietimme ja oli juuri sitä ehtaa brittimenoa mitä mentiin hakemaankin. Hekottelimme keskenämme näitä kaikkia ja totesimme viihtyvämme mainiosti!

Takaisin tulopäivään ja lauantaiseen iltapäivään. Majoittumisen jälkeen meille jää muutama tunti aikaa huokaista ennen kuin pitää suunnata Ashfield stadionille tiikereiden speedwaymatseihin.
Hotelli sijaitsee samassa kaupunginosassa Glasgowin vanhimman yliopiston kanssa, Hillheadissa, ja ruokapaikkatarjontaa ja säpinää on sen mukaisesti. Lounaspaikka löytyy helposti ja ehdimme syödä mukavat eväät paikallisen oluttuopposen toimiessa kyytipoikana ennen kuin hyppäämme bussiin 90x joka vie meidät muutamassa hetkessä suoraan stadionin eteen. Rikollisen helppoa tämä matkaaminen nykyään.

Paikallisoppaamme ja toverimme Big Al on pyytänyt soittamaan heti kun saapuisimme paikalle. Putoamme linkkurista googlen osoittamalla pysäkillä ja kilautan kaverille. Siellähän hän, tien toisella puolella stadionin lippuluukun edessä heilutteleekin kättä.
Halaamme ja toteamme että onpa mukava nähdä. Al vie meidät sisälle pysähtymättä lippuluukulla, viittoo vaan sinne ja tänne ja osoittaa meitä. Näen nyökkäileviä virkailijoita. No jopas.
Stadionilla Al kertoo hommanneensa meille paikat ns Grand standilta. Se tarkoittaa katettua katsomoa suoraan starttipaikan kohdilta. Nahkapenkit ja kaikki. Penkeissä istuinten ostaneen sponsorin lyhenne. Meidän kohdalla se on paikallinen kuljetusfirma jonka omistajan poika esiintyy illan "maskottina". Al on kärrännyt pojan ja pyörän iltapäivällä paikalle ja joten onkin luontevaa että istumme heidän penkeillään.
Kyllä muuten kelpaa!

Itse stadion sisältää parikin ruoka- ja olutpaikkaa, 4 vippitilaa, oman fanituotemyymälän ja ties vaikka mitä. Päheä screeni näyttää ajoa starttipään penkalla. Ja nyt ollaan "vain" keskimmäisen sarjatason joukkueen stadionilla. Huhhuh.

Ilma on jo viileä ja kostea, kello on 18:30 ja tällä kertaa ajettaisiin kaksi matsia peräkkäin. Olen nähnyt muutaman tuplamatsin suomessa mutta en toki niin että takarajana huohottaa kello 10 ns curfew eli se kellonlyömä kun ajoaika loppuu. Myös luvattu sade painaa päälle.
Ensin Tiikereiden (eli virallisesti Glasgow Tigers https://www.glasgowtigers.org/) vastaan asettuu toiset tiikerit, Sheffield Tigers. Paikalliset tiikerit nuijivat vieraat 51-39. Sen jälkeen kotijoukkue ajaa heti välittömästi toisen matsin Berwick Banditsia vastaan. Bandiitit ottavat kuokkaansa vielä pahemmin, 61-29. Todettakoon että molemmat matsit olivat sarjan kannalta merkityksettömiä sillä play-off sijoitukset olivat jo ratkenneet mutta sarjasysteemi vaatii että kaikki matsit ajetaan. Kaksi matsia samana iltana oli pakkosauma ja osin aiemmin sateen takia peruttujen matsien takia ajettava.

Hämmästyttävää kyllä, tämä tilanne ei näy mitenkään ajossa. Erät ovat pirun hyviä ja ilta on viihdyttävä. Numeroista huolimatta erissä käydään hyviä taisteluja jotka kotijoukkue vain vääntää paremmalla prosentilla voitokseen. Kotijoukkeen Craig Cook ja Rasmus Jensen villitsevät kotiyleisön ja reservi Connor Bailey häikäisee varsinkin voittamalla Danny Kingin. Myöhemmin kuulen että paikallinen yleisö oli pitänyt iltaa myös hyvänä kilvanajon kannalta joten oma tohkeiluni ajosta ei jäänyt ainoaksi.
Tiedän ajon myös laadukkaaksi siitä kun Rouva vieressä herää tilanteeseen. Alkaa kuulua sitä seurustelumme alkuajoilta tuttua kommentointia:
- Alle saatana! Mene mene mene!
- Älä päästä, kuulitko, ÄLÄ PÄÄSTÄ sitä!
Tämä ei ole enää kannustamista, vaan suoria tulikomentoja kuskeille. Spontaaneja ja suoraan sydämestä. Love that woman. Kannatti herätä.
Myöhemmin mainitsen asiasta Rouvalle ja hän punastuu. Väittää ettei pidä paikkaansa, ei muista itse ollenkaan "kannustuksiaan". Juuri näin, kun tilanteessa elää täysillä ei kaikki jää välttämättä mieleen.

Ilta hämärtyy ja valot syttyvät, tuuli yltyy ja lämpötila putoaa. Aletaan olla brittispeedwayn ytimessä. Rata pysyy hyvänä ja jätkät vetelee. Olutta saa baarista. Jumaliste miten tätä tunnelmaa on ollutkin ikävä. Sen jälkeen kun näin ensimmäisen matsin Englannissa kauan sitten -90 luvulla, olen ollut hommalle myyty. Jokin iltavalojen, huuruavan hengityksen, korkean ilmankosteuden, reippaasti omiaan kannustavien yleisön ja sukkansa jaloista ajavien kuskien yhdistelmässä vain klikkaa ja tuntuu että näin sen pitää mennäkin. Näinä hetkinä mietin aina Niemisen Kakea joka ajoi reilut 10 vuotta noissa tunnelmissa Englannissa. Eli tuon kaiken radalta käsin. Jos katsomossa on jo näin rouheaa, miltä mahtoikaan tuntua vedellä itse yhtenä iltojen päätähdistä. Huikeaa. Voi veljet!

Ilta paketoidaan ja Big Al alkaa hommata meille paluukyytiä hotellille. Kerron että pääsemme vielä bussilla, nyt 80x puolestaan ajaa takaisin päin.
- No way, sanoo Al. Muistan kun Kake myös varoitti stadionin seudun olevan sellaista ettei siellä kannata vieraiden pimeällä liikkua. Mutta, bussilla?
- No way.
Al kertoo radan omistajan pojan luvanneen nakata meidät hotelliin mutta hetken koetettua miestä ei löydy. Sillä aikaa kun Al metsästää kuskia odottelemme sateensuojassa toisessa baareista. Siellä sadetta pitää myös muuan Aaron Summers jonka kulku on valitettavasti kyynärsauvojen varassa jalkaoperaation jälkeen. Miehellä jututtajia riittää eikä ihmekään, onhan hän kotitiikereiden kuskeja ja pidetty jäppinen. 

Toimen kaverina Al ei jää liikoja kuskia etsimään vaan ratkoo asian niin että pakkaa meidät samaan sprintteriin illan maskotin kanssa ja koukkaa nuoren kuskin kotimatkalla hotellin kautta.
- No problem, its only 5 minutes away.
Asia kunnossa.
- Do you know where you are? kysyy Al kun pysähdymme hotellin liepeille.
- Yes.
- Good night then.
Näin on. Lompsimme yltyvässä sateessa hotelliin ja pehkuihin. Kello on suomessa jo sunnuntain puolella kun saamme päät tyynyyn. Reissun avauspäivä venyi yli 20h mittaiseksi mutta voi veljet että kyllä kannatti!

-- Jumppe
PS: Niin. Ne silmät siinä suihkusekoittajassa. Luultavasti toimittivat ns hierovan suihkun virkaa. En muistanut kokeilla.
PSS: Seuraavissa jaksoissa siirrytään kronologisen kerronnan sijaan asioihin ja ihmisiin. Päivärytmissä liikkuva kertomus on liian puuduttavaa lukea. Mutta, jos viihdyitte kyydissä tähän saakka niin uskon että meno vain paranee.