12.12.2017

Copyright Jumppe

Morjens.
Lopussakin. On tätä aiottu sen satakin kertaa mutta ei vain ole muka ollut rääpyä kirjoitella.
Nyt on.
Viime viikolla en iljennyt mitään raapustella kun oli ne isot synttärit ja kaikin puolin juhlavaa menoa pitkin kansakuntaa, ja niin pitikin. Tyhjännaurajan höpöjutut ei silloin sovi oikein kuvaan.
Nyt sopii.
Joulusta puhuvat ja porukka tonttuilee, niin tämähän solahtaa kaavioon kuin tyhjää vaan.

Työmaalla virisi tässä syksyllä aikamoinen keskustelu muutamasta isohkosta ratkaisemattomasta kysymyksestä ja yllättäen aiheisiin löytyi aika kovaa pohjatietoa ja monikin oli pohtinut juttuja tykönänsä.
Ensinnäkin tämä Elvis.
Että elääkö vaiko not?
No.
Ei kait vissiin?
Vai elääkö sittenkin?
Ainakin Sveitsin kollega oli Elviksen synttäreiden jälkeen niin reippaassa kohmelossa töissä että vanha viina haisi melkein chatin välityksellä Suomeen asti. Tämäpähän oli osallistunut vuotuiseen "Elvis elää" juhliin ja se ei voi olla muuna kuin Elviksen synttärinä.
Ja kun se sattuu keskelle viikkoa niin haikean huomisen siitä toimistolle saa.
Niin... jos noita kerran juhlitaan niin kait jollain on varmaakin tietoa että Elvis sitten elää?
Vai ihanko pelkän juopottelun ulpalla riekkuvat?
En usko, ovathan he Sveitsiläisiä ja näin ollen omaavat täällä niin kovin ihastellut Keski-Eurooppalaiset juomatavat. (Pakko kirjoittaa isolla tuo K-E kun se on niiiiiiiin hienoa se niitten juhlinta.)
Eli eivät kai he sentään pelkän humalan perässä tuollaisia?
Ei toki. Näin ollen. Elvis elää.
Tästä päästäänkin sitten siihen että Hänen poismeno oli siis lavastettu.
Paha juttu, sillä se otettiin tosi raskaasti.
Siihenkin liittyy tarina työmaalta. Kollegan sisko oli armoitettu Elvis-fani aikoinaan. Ja kun uutinen Suomeen radiosta iski, eräässä Lintulan kaupunginosan kerrostalossa kotitouhujaan suorittanut perheenäiti huolestui todella ja ryntäsi puhelimeen ja rimpautti Karjasillan koululle:
- Rehtorille
- Hetkinen
- Rehtori.
- No tässä puhuu (en kerro, mutta puhui kumminkin), päivää. Elvis on kuollut ja nyt menet sanomaan meidän Viiville (nimi muutettu) että näin on käynyt ja hän saa tulla loppupäiväksi kotiin jos ei jaksa olla koulussa.
- Siis että mitä?
- No, siis, Elvis on kuollut ja nyt menet sanomaan meidän Viiville että näin on käynyt ja hän saa tulla loppupäiväksi kotiin jos ei jaksa olla koulussa.
- Ahaa.. no, jospa minä nyt sitten menen.
- Kiitos.
Ja niin rehtori meni. Ja kertoi. Ja lapsi tuli kotiin loppupäiväksi itkemään.
Myöhemmin siskosten tavatessa rehtorin hän kertoi että tämä työtehtävä jäi kyllä mieleen.
Ja on muuten tosi juttu. Jälleen kerran oikea elämä hakkaa keksityt tarinat 6-0.

Mutta, onko kuussa käyty?
On?
Ei?
On, mutta kaikki kuolivat kotimatkalla?
Ei, koska kaikki kuolivat menomatkalla?
On, mutta se kuvamateriaali on hölynpölyä?
Otappa tästä selko. Ehkä selkeintä olisi että kävisivät uudestaan. Ja possauttasivat vaikka jonkun anopin jytkyn tai stalinin urun siellä että voitaisiin kiikaroida että pölähtääkö. Tai vaikka ajaa kuuautolla tekstin kuun pölyyn että "Fuck you Trump". Tai jotakin muuta yhtä asiallista ja korrektia.

Sitten. Onko kuu juustoa vai kuttaperkkaa?
Tämän kiperän kysymyksen loihti musiikin muotoon aikoinaan Sleepy Sleepers. Kysyivät vain mutta eivät tainneet tarjota vastausta.
Jos se olisi juustoa, siihen olisi hyvä ajaa tuo teksti. Ja sekin vielä että vähänkö kävijöiden kengät ja autorenkaat haisisi pahalle ennen kuin he olisivat takaisin maassa.

Käsiteltiin myös J.F. Kennedyn murha. Että kukapa se ampui? Ja kenen käskystä vaiko kenenkään?
Koostan tähän ikään kuin kokoelmaksi kaikkien teoriat yhteen siitä mitä arveltiin tapahtuneen:
Se Oswald oli CIA:n (FBI?) ukko joka varapresidentin käskystä rupesi veritöihin. Kävi hakemassa Venäjältä aseita/oppia tai muuten vain lomailemassa, piipahti Suomessakin samalla. Pukeutui naiseksi, hiissautui ajoreitin varteen ja possahdutti. Viimeisissä kuvissa nimittäin näkyy pitkätakkinen nainen joka seisoo tien vieressä mutta jota ei koskaan tavoitettu kuultavaksi tapahtuman jälkeen.
No joo. Tiedäppä noista. Mutta joku tietää. Siemailee gintonicceja illalla terassilla ja nauraa itsekseen että
- siinäpähän mietitte saatana.
Saattaa kilauttaa oikealle tekijälle ja kysellä että saiko taimenia viime kalareissulla.
Oli miten oli, mutta Saxon on tehnyt tapauksesta kipaleen; Dallas 1PM. Kuunnelkaa jos kasarihevi putoaa, ihan asiallinen säveltyö.

Ihan viimeisimpänä toin työmaan kahvipöytään vuosien takaisen luontoaiheisen kysymyksen.
Eli tämä jonka Miettinen julki toi jossain Liettuan aamu-usvassa kun palailtiin Kaken mukana kisareissulta.
- Miten ihmeessä haikara voi tehdä pesän puhelinpylvään nokkaan?
Siis, miten se saa sen ensimmäisen korren pysymään siinä niin että ehtii hakea toisen ja nivoa ne yhteen?
Tämä on muuten ihan oikeastikin mielenkiintoinen juttu eikä aina kaikkeen vastauksen antava youtube tahi muut internetti-instanssi ole pystynyt vastausta tuomaan.
Näin ollen tähän on valjastettu nyt kovinta mahdollista arsenaalia ratkomaan asiaa. Kollega on luvannut tiedustella asiaa isältään joka on moninkertainen lintubongauskisojen voittaja ja siivekkäistä kiinnostunut eläkeläinen. Uskon että vastaus löytyy kyllä.
Voisihan sitä tietysti soittaa Liettuan lintuinstituutin super intendentille, Liuskis Läyskis Lepakolle, mutta en kehtaa - se on liian suoraviivaista ongelmanratkontaa. Tätä pitää nyt herkutella ja pikkuhiljaa selvitellä.

Ei kai siinä, joulunalusaikoja kaikille. Möröt piiloon!
- Jumppe