27.10.2018

Copyright Jumppe

Huomenta.

Seuraavassa kertomuksia lähimenneisyyden heräämisistä.
Melko monesta paikasta sitä on näköjään tullut herättyäkin.

-----------------------

Sohva.
On se sohva.
Jahas.
Ja ovi auki. Ai niin, pitääkin olla, sehän jätetiin illalla auki.
Parvekkeen ovi.
4 kerroksessa ei paljon sääskiä lentele. Lintuja kyllä mutta onneksi ei sisälle.
Olen Nakskovinkadulla Varkaudessa.  
Ymmärtääkseni illalla kämpän isäntä laittoi nukkumaan toiseen huoneeseen mutta nyt miestä ei näy.
Kellokin jo 10.
Vai sillä tapaa. Tänne jätti.  
Viesteissäkin vittuillaan että jotkut vaan nukkuu kun toiset touhuaa heti aamusta.
Oikein kuva oli missä pestiin ilma-aidan päiväpeittoa.
No, saahan sitä vittuilla, milläpä täältä mihinkään lähdet kun on jätetty kyydittä aamusta.
 
Löydän kahvia pannusta ja voileipävehkeet jääkaapista. Kyllä tämä tästä.  
Juuri kun haukkailen maukasta ruisleipää soi puhelin.
Huushollin isäntä Appe soittelee ja arvelee että joko se Herra jaksaisi lähteä talkoilemaan.
Pienen kenttävittuilupingpongin jälkeen päätetään että Itse Hra Aake saapuu hakemaan radalle.
Savossa kun ollaan niin tietysti se on sitten kuitenkin Appe kun tulee.
- Minkä takia sinä minut tänne jätit?
- No kun nukuit niin somasti siinä sohvalla niin en raskinut herättää.
- Vai somasti.. juuuuuuustiinsa.  
Appe on oikeassa, unet tuli tarpeeseen, somasta en tiedä mutta nyt jaksaa taas.  
 
Näin pyörähti käyntiin ensimmäinen ratatalkoopäivä Speedwayn U-19 EM-Cupin finaalin kisajärjestelyissä allekirjoittaneella. Touhua riitti ja kisat onnistuivat mukavasti.  
Jälleen hieno kokemus VRT:n mukana touhutessa.  
Mutta mikä helvetti on Nakskovi?

---------------------
 
ÖL UT.  
Ölut?
Häh?  
Luen ikkunan tekstiä uudelleen. Lukiessa ei voi välttyä näkemästä sisälle. Erotan kylmäkaapin
täynnä juomaa sekä muutaman pöydän ja tuolin sekä myyntitiskin.
No jopas.
Peremälle vain ja kyllähän täältä kaljaa saa. Valkkaamme myyjän kanssa kylmästä englantilaisen
inkiväärioluen joka avataan minulle. Vetäydyn vaivihkaa läheiseen puistoon nauttimaan saaliista ja leuhkimaan löydöstä kavereille wassupissa.

Olin juuri tullut Alppilan puolelta Kulkukatin Poika nimisestä sarjakuvaliikkeestä ja sattunut
kulkemaan tämän ihmeellisen ÖL UT keitaan ohi.
Olen Helsingin Kalliossa metsästämässä Antto Terraksen kirjoja ja Bustereita divareista sekä sopivan hetken tullen nauttimassa oluen. Kalliota parempaa paikkaa ao hommaan ei olekaan.  
Molempia liikkeitä on tarjolla reippaasti ja kierrettävää ja pengottavaa piisaa.
Mieleen päivästä jäi erityisesti Mustan Kanin Kolo niminen liike sekä Turun Sarjakuvakaupasta
löytynyt sarjakuva-automaatti, sekä Miika Nousiaisen murhaava katse ravintola Rytmissä.
Kyllä "kannatti herätä", kuten Ansa ja Oiva aikanaan lastenohjelmassakin julistivat ja
sen olin tehnyt Kallion naapurissa Hermannissa, Röllin luona.

-----------------------------------
 
- Kato, tuo jätkä veti hirmu palan valkohomejuustoa siltään suuhun, suhisen Tommille
hotellin aamupalalla.
Naapuripöydän seurueen yksi jäsen oli juuri tehnyt ehkä elämänsä sitkaimman maisteluvirheen.
Tommia naurattaa kun maistajan ilme muuttuu epäuskoiseksi ja leuat jauhavat yhä raskaammin.
Hetken päästä kaveri tunnustaa asian myös pöytäseurueelleen, naureskelee ja uskomatonta
kyllä - laittaa seuraavan palan suuhunsa.
Voi hyvä tavaton.
 
Aamupala oli muuten ihan kohtalainen, kahviakin sai kun jaksoi odottaa ravintolan ainoan
automaatin surinat ja pihinät loppuun. Meno muuten oli melkoista töytäilyä ja avohärdelliä.
Jopa suomalaiseen makuun töykeää touhua.
 
Olemme Puolassa. Tarkemmin ottaen Gdanskissa Mercure hotellin aamiaisella Tommin kanssa.
Ollaan tultu jo edellisenä päivänä ja vietetty hauska päivä kaupungilla hortoillen ja
aina väliin olut tahi eines nauttien.
 
Gdanskista jäi itselle mieleen kaksi asiaa yli muiden. Puurakenteinen ja ihmisvoimalla  
pyöritettävä satamavinssi, joka oli rakennettu jo 1363. Rakennus mekanismeineen on restauroitu
ja on ehdoton käyntikohde kanavan vartta hortoileville.
Vinssihän siis toimii niin että kahden valtavan "juoksupyörän" sisään laitetaan ihminen
joka alkaa kävellä eteenpäin pyörittäen näin pyöriä joista välityksillä voima viedään
vinssikoukulle.  Näitä pyöriä on kahdessa kerroksessa, uskoisin eri painoisten asioiden nostelua varten.
Sikäläisellä seudulla on siis ymmärretty jo vähän välityksistäkin reilu 650v sitten.
Olisiko ollut Egyptiläinen firma tekemässä?
Se, Veljekset Pyramid, "kaikenlaista merkittävää jo vuodesta 8499ekr".

Pytinki löytyy netistä ytimekkäästi Gdansk Crane nimellä ja tässä yksi linkki matkailusivustolle jossa siitä löytyy muutama hyvä kuva.

https://www.expedia.com/Gdansk-Crane-Old-Town.d6157493.Vacation-Attraction

Kuvahaulla löytyy enemmänkin, kannattaa vilkaista, melko ainutlaatuinen peli.

Toinen paikka on vanhan kaupungin kauppahalli jonka perustuksiin on jätetty aukko jonne on säilötty
paikalla olleen vanhan rakennuksen perustuksia. Oiva osoitus siitä miten vanhaa halutaan
säilyttää ja historia on tärkeä eikä sitä haluta peittää. Aina ei vanhaa tarvi korvata
sementillä, teräksellä, lasilla ja 12 kerroksella.
 

Aamupalalta matkamme jatkuu rautatieasemalle josta jonkin asteisen hämmingin jälkeen osumme oikeaan junaan ja matkamme kohti Torunia voi alkaa.
Taaksemme jää telakan nostureiden silhuetit. Telakka on se samainen paikka jossa eräs Lech Walesa niminen sähkömies iski -80 luvulla perseen kenttään ja sai koko Puolan mukaan sekä hallituksen polvilleen.   Myöhemmin Walesa kävi morottelemassa itse Paavia ja johti sittemin koko Puolaa
presidentillisin valtuuksin.
Ohmi kertaa käämi, on vallassa koko lääni, lienee ollut Lechin motto. Melko sälli.

 --------------

- Do you want something?
- Yes. Coffee.
- Coffee, sanoo tarjoilija ja osoittaa pöytää jonka luota juuri tulin ja jossa kahvia ei ollut.
- No no no.. not cacao, cofffee, korjaan.
- Yeee'es, coffee! sanoo tarjoilija uudelleen ja osoittaa tinkimättömästi edelleen samaa pöytää.
No voi helevetti.
Raahustan uudelleen pöydän ääreen ja kaakaoksi luulemani jauhe onkin kahvia.  
- Water here, then you put coffee in, opastaa tarjoilija ylpeänä näyttäen teevesipönttöä ja jauhepurkkia.
Voi taivas. Murukahvia.  2h yö maksoi 126 euroa ja aamiaisella saa murukahvia.
Joooooooooopa joo. Kyllähän minä vähän aavistelin että tämän hotellin hinta oli ryöstöä.
Mutta.
Oma vika.
Myöhään varasin ja vain 1.5km radalta joten Walter oli päättänyt sitten pompsahduttaa vähän hintoja kisojen kustannuksella. Eikä siinä mitään, niin minäkin tekisin.  
Sole mikhän!
 
Heräsimme siis Torunista, Hotelli Walterista Tommin kanssa sunnuntain kirkkaaseen aamuun.
Edellisenä päivänä kävimme kokemassa Speedwayn GP:n läheisellä Marian Rose stadionilla.
Speedwayta varten rakennettu 15500 ihmistä vetävä stadion, kuskeille mieleisellä radalla.
Hieno paikka? No kyllä. Huhhuh.
 
Koko päivä oli ollut viimeisen päälle hieno alkaen junamatkasta ja Torunin keskustan tuhansien
speedwayfanien päiväkähinöistä lähtien. Lounaalla törmäsimme Max Frickeen ja Nick Morrisiin
jolle luovutimme täpötäydessä raflassa pöytämme kun olimme jo valmiita.
 
Iltapäivä ja ilta stadionilla oli tietysti samaa rataa. Jutteluita muiden fanien kanssa, kohtaamisia tuttujen, puolituttujen sekä ihan outojenkin kanssa. Näissä tapahtumissa voi alkaa jutulle kenen kanssa vaan jos vaan yhteinen kieli löytyy. Kisa tietysti kruunasi kaiken ja käytiinpä vielä pitkän kaavan kautta Torunin
öinen menokin kisan jälkeen toteamassa.  
 
Loistava reissu alkoi kääntyä ehtoopuolelle, edessä oli paluu Gdanskiin ja siitä Helsingin kautta lennähtämällä kotiin.
Puola oli muuttunut 20 vuodessa. Silloin siellä viimeksi kävin niin pitkän reissun että sain vähän käsitystä maan menosta. Myöhemmin on tullu ajettua läpi yöaikaan tai Sprintterin perällä nukkuen joten niistä vedoista ei paljon ole kommentoitavaa.
Ja muutos oli kyllä hyvään päin. Valtavan hienoja julkisia kulkuneuvoja. Bussit ja junat ihan eri luokkaa kuin meillä. Reitinseurannat, lipunostomahdollisuudet ja pelit ja pensselit viimeisen päälle. Viimeisessä linkussa Gdanskin keskustasta lentokentälle oli jopa USB-laturi kännykälle, pirrikellokytkimen vieressä.  
Muutenkin maa oli siistiytynyt. Enää ei näyttänyt siltä että "vittu, ihan sama, ei kuulu mulle".
Ihmiset olivat ystävällisempiä kuin 20v sitten, poikkeuksetta autettiin kysyjää ja jutulle
ryhtynyttä ei käännytetty. Ainoastaan Mercuren aamupala toi mieleen vanhan Puolan, mutta
pannaan niin että ei muistella sitä vaan ollaan hyvällä mielellä positiivisista jutuista.
Suosittelen visiittiä ao kaupunkeihin ainakin lämpimästi.
 
Ai niin. Se Naskovi.  
Joo. Sain selville. Se on itse asiassa Nakskov, joka on Varkauden ystävyyskaupunki Tanskassa.

Ja eipä löytynyt Terraksen kirjoja divareista. Menneet olivat. Eikä ihme, Antto kirjoittaa
mukavasti. Suosittelen lämpimästi herran kirjoista esim Stockmann Yardia sekä Pilkkuun asti.
Parikymmentä Busteria löysin, mutta eivät ne minulle kelvanneet. Haluan vain niitä missä on speedwayta. Joku roti se olla pitää.

--Jumppe